tiistai 4. maaliskuuta 2008

Sukulaisia esittelyssä: Gunvor Sipilä



Gunvor Sipilä s. 1911 haastattelu Akaan-Sipilän Sukuseuran blogiin tehty Munkkiniemessä 19.2.2008 haastattelijana Erkki Sipilä

1. Mitä sukuseuran toiminta ja sukukokoukset merkitsevät sinulle?
Sukulaisten tapaaminen on minusta hyvin tärkeätä, kun nykyisin ei enää tavata muuten, niin kokouksissa tavataan joka vuosi.



2. Olet osallistunut kaikkiin sukuseuran kokouksiin ja niiden yhteydessä pidettyihin tapahtumiin. Mikä kokous on jäänyt erityisesti mieleesi?
Lahden kokous oli mielenkiintoinen ja käynti maatalousnäyttelyssä oli mukava lisä ohjelmaan kun saatiin nähdä maatalouden nykyisiä menetelmiä.


3. Lutusrannan huvilaa alettiin rakentaa 1948 ja olet viettänyt sen jälkeen kaikki kesät siellä, nyt on siis tulossa kuudeskymmenes kesä. Milloin kävit ensi kertaa Akaassa ja missä asuitte?
Lauri kävi näyttämässä minua suvulle n v 1935 ja nukuin Sipilän salissa.


4. Millaiset olivat ensivaikutelmasi Hämeessä?
Olin käynyt Arolassa Kylmäkoskella, jossa sisareni Birgit emännöi ja näinollen Häme oli jo tuttua. Kun olen maalta kotoisin, tunsin olot ja siinä mielessä ei uutta ollut.


5. Mikä erosi erityisesti sinulle uusissa oloissa ja kuinka sinut otettiin vastaan?
Otettiin hyvin vastaan, kun taloon oli tuotu kokkikin (Laakson Helmi?), kuitenkin aluksi suhtautuminen oli jonkin verran varovaista, kun olen lähtöisin ruotsinkielisestä suvusta.


6. Keitä edellisten sukupolvien sukulaisia tapasit ja jäikö mieleen erityisiä tapauksia?
Mummu eli vielä silloin ja hän oli hieno ja hyvä ihminen, hyvin kärsivällinen. Keskustelut jäivät vähiksi. Setä- Jussi oli usein talossa ja hän oli kauppamies, jolla oli aina kiire, tuli ja meni. Talossa oli aina sisäpiika, karjakko, mies ja poika, jotka olivat talon ruuissa. Vuorisen Jalmari oli pitkäaikainen työntekijä, joka nai karjakon, Salmen (asuivat nykyisen Varrasniementien risteyksessä).


7. Ennen pidettiin erityisesti merkkipäivinä suuria pitoja, joihin sukulaiset, naapurit ja paikkakuntalaiset kutsuttiin. Oliko näitä myös Sipilässä?
Oli, syntymäpäiviä erityisesti ja suuret lukuset pidettiin ja silloinkin oli oikein ruokapidot. Lukuset pidettiin talvisin vuorovuosin eri taloissa.


8. Nykyisin käyt Viialassa kaupassa S-Marketissa tai Toijalassa. Miten tarvikkeet hankittiin aiemmin?
S-Marketin kohdalla oli Osuuskauppa, lähempänä Varrasniemeä oli Haihunkosken Osuuskauppa. Kalaa sai maantieltä, kauppiaat huutelivat hevoskärryiltänsä: Tuoretta Silakkaa! Muitakin kiertokauppiaita oli aika paljon. Maito haettiin taloista ja leivät leivottiin itse. Taloista maito vietiin meijeriin, josta taas palautui voita ja joppia (kuorittua maitoa), jota annettiin vasikoille ja porsaille. Myös keittiössä jopilla oli käyttöä.


9. Nykyisin Munkkiniemestä pääsee autolla moottoritietä lähes Luttusrannan pihaan vajaassa puolessatoista tunnissa. Miten matka taittui 1950-luvulla?
Lähdettiin junalla ja Riihimäen asemalla juna seisoi veden ja polttoaineen oton takia niin kauan, että asemaravintolassa kerkisi syödä hyvin erinomaisia lihapullia tuona aikana. Muutto tapahtui kesäkuun alussa ja tavarat tuotiin pakkilaatikoissa rahtina. Hevoskyydillä kuljettiin Viialan asemalta. Sitten taas palattiin elokuun lopulla Helsinkiin. Perhe oli yhtäjaksoisesti koko kesän maalla, Lauri vietti muutaman viikon kesälomansa siellä ja muun aikaa perhe oli omillansa Luttusrannassa. Viikonloput olivat lyhyitä, kun lauantaikin oli työpäivä ja Lauri tuli klo 5 maissa ja taas palasi sunnuntaina Helsinkiin.


10. Puutarhanhoito on lähellä sydäntäsi. Kerro tästä harrastuksesta ja mistä se sai alkunsa?
Elintarvikkeiden hankinta tuohon aikaan perustui omatoimisuuteen ja itse asiassa vihanneksia ja hedelmiä ei juuri ollut tarjolla, kun kaikki viljelivät itse. Puutarhan perustamisen jälkeen sai tehdä monta vuotta työtä, ennen kuin se tuotti. Parhaina kesinä Luttusrannan mansikkatuottokin oli useampi sata litraa.


11. Mitä muuta harrastat?
Kutominen on aina ollut pikku tytöstä lähtien lähellä sydäntä ja kangaspuutkin ovat mieleiset. Nyplääminen alkoi kiinnostaa Talvisodan aikana evakkona ollessani Orimattilassa, jossa on pitkät nypläysperinteet. Pidin joinakin kesinä nypläyskursseja Luttusrannassa ja oppilaita oli 6-7 kerrallaan. Nypläys levisi alueelle jonkin verran tätäkin kautta. Laurikin piti käsitöistä ja hänkin ehti eläkkeelle päästyään harrastaa Posliinimaalauksen aloitin täytettyäni 80 vuotta..


12. Olet matkustellut aika paljon. Kerro millaista matkustaminen oli silloin kun seuramatkailu oli vasta orastava harrastus.
Ensimmäisen kerran matka kesti hyvin kauan ja kun yöllä tulimme perille, lämmin etelän yö on jäänyt mieleen


13. Mikä matkakohde on jäänyt erityisesti mieleesi.
Maanjäristys Kyproksella oli kauhistuttava kokemus, asuimme 5. kerroksessa ja järistys tuli siestan aikaan aivan yhtäkkisesti ja ihmiset poistuivat ulos jälkijäristyksien ajaksi. Kun sitten viimein uskallettiin palata hotelliin, wc:n seinäkin oli vinottain repeytynyt nurkasta nurkkaan niin, että siinä oli sentin rako.


14. Lauantaina olimme Viialassa Martti Sipilän 100-v muistotilaisuudessa. Kerro tämän viikon ohjelmastasi.
Eilen kiersin korttelin kävellen, tänään olisin mennyt lankakauppaan Korkeavuorenkadulle raitiovaunulla, mutta haastattelija tuli ja lankojen haku jää keskiviikoksi. Torstaina on Munkkiniemen srk:n eläkeläisten kokoontuminen, jossa ohjelmaa ja kahvit (vien sinne perunapuuroa eräälle rouvalle, jolta sain syksyllä omenia). Perjantaina lähden Arlan ja Railin kanssa lounasristeilylle (Tallinnan satamaan, ei maihin). Viikonlopun tapahtumista ei ole sovittu.


15. Mitä antaisit ohjeeksi nykypäivän nuorisolle?
Täytyy muistaa, että mihinkään ei pääse ilman työntekoa, se pitää ihmisen virkeänä, ilmaiseksi ei saa mitään. Kun sitten tekee työtänsä, se pitää tehdä hyvin.


16. Kenelle sukuseuran henkilölle haluat lähettää kysymykset?
Olisi hauska kuula Tampereen ajatuksia ja haluaisin kuulla Arja Aulamo-Kokkolan vastauksia.

1 kommentti:

Nimetön kirjoitti...

5.3-08 Vuokatti
Kiitos Erkki hyvistä kysymyksistä,mutta ennenkaikkea Gunvor-täti perusteellisista ja mielenkiintoisista vastauksista.Muistan,miten jo pikku tyttönä katselin silmät ymmyrkäisenä Gunvor-tädin näppäryyttä ja taitoa pitsinnypläyksessä.Suuriarvoista on ollut vuosikymmeniä omasta puutarhasta tuotettu Luomu- ja Lähiruoka.Niiden tärkeyden Media on nostanut esiin vasta näinä päivinä.Uskon,että tapaamme vielä monessa Sukukokouksessa Iki-nuoren Gunvor-tädin kanssa