Akaan Sipilän sukuseuran vaakuna - taustaa ja symboliikkaa

Kokosimme yhteen Akaan Sipilän sukuseuran vaakunan taustaa ja symboliikkaa.

Sipilän suvun vaakuna hyväksyttiin Suomen Heraldisen seuran rekisteriin 5.10.1987 Martti Sipilän hakemuksella numero 176

Heraldisen seuran vaakunaselitys

Kilpi: punaisessa kentässä hopeinen lakiopaalu, jossa kuusi mustaa ylöspäin aukeavaa hevosenkenkää, jotka asetettuna 3+1+1+1.
Kypärä: suljettu. Kypäräpeite ja lakipunos punaista ja hopeaa. Kypäräkoristeena kaksi mustaa kirvestä ristikkäin.


Vaakunan taustaa ja symboliikkaa

Tarve vaakunalle
Sipilän suvun vaakunan historia on kaksivaiheinen. Vaakunan taustalla on Akaan Sipilän sukuseuran perustamisesta pitkään puhunut Martti Sipilä (Taulu 157), kantatilan isännän Kustaa Vasilius Juhonpoika Sipilän (Taulu 15) poika.

Martti Sipilä (1908-1991) oli kutsuttu Tornin ritariksi 1970-luvun alkupuolella. Tornin ritareilla oli mahdollista ja suositeltavaa toimittaa henkilökohtainen vaakuna, joka sijoitettiin esille ritarien huoneen seinälle Hotelli Tornissa, Helsingissä. Martti Sipilä sai ritarien kautta yhteyden Tapio Valliojaan, joka suunnitteli vaakunan Martti Sipilän kertomusten pohjalta.

Martti Sipilän vaakuna
Torni hotellin aulassa


Punainen ja valkoinen/heraldinen hopea valittiin vaakunaan. Värithän tunnetaan 1800-luvulta Hämeen maakunnan tunnusväreinä.

Hevoset kuuluivat Akaan Sipilän kantatilan arkeen. Martti Sipilän lapsuudessa Sipilään oli hankittu varsa, josta tuli Martti Sipilän nimikkovarsa. Varsa kuitenkin myytiin pian eteenpäin, josta Martti pahoitti mielensä. Edes hyvitykseksi saatu hopeamarkka ei auttanut, vaan asia jäi vahvana muistoihin. Tämä tarina eli myös Vallinojan suunnittelemaan vaakunaan.

Vaakunaa suunniteltaessa vaakunakilpeen valittiin airutkuvioksi T-muotoinen lakiopaalu, joka Martti Sipilälle symboloi myös Työtehoseuraa, jossa hän oli tehnyt uranuurtavaa työtä.

Näin muodostui Martti Sipilän henkilökohtainen vaakuna.


Henkilökohtaisesta vaakunasta sukuseuran vaakunaksi
Sukua sekä sukulaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta arvostaneena Martti Sipilä sai ajatuksen, että Sipilän suvulle piti saada vaakuna. Hän oli uudestaan yhteydessä suunnittelija Valliojaan. Aikaisemman vaakunan pohjalta Vallioja suunnitteli uudemman ja näyttävämmän vaakunan.

Uusi vaakuna tehtiin vanhan pohjalle, sopivathan vaakunan olemus sekä symbolit sukuun myös laajemmin. Hevosenkengät olivat talon hevostöiden symboli.

Vaakunaan lisättiin kilven lisäksi muut ns. täydellisen vaakunan elementit: kypärä, kypäränpeite, lakipunos ja kypäränkoriste. Kypärän malliksi tuli pistokypärä eli ns. suljettu kypärä, joka muistuttaa suvun talonpoikasjuurista (ei-aatelinen, maallikkosuku). Suljetun kypärän tunnusmerkkinä on silmikkona vaakasuora kapea, hiukan matalaa v-kirjainta muistuttava rako. Kypäräkoristeeksi valittiin kirveet, jotka olivat Sipilän talon metsätöiden symboli. Haarniskakypärä periaatteessa sopikin vaakunaan, olihan Sipilän talon nimi Borgmestari (borg = linna).

Martti Sipilän teettämä vaakuna otettiin sukuseuran käyttöön Akaan Sipilän suku –kirjan teon yhteydessä vuonna 2000.


Vaakunan suunnittelija
Vaakunan on suunnitellut Tapio Vallioja (1920-2005). Hän oli yksi kahdestatoista Suomen heraldisen seuran perustajajäsenestä. Hänen heraldista silmäänsä ja käsialaansa voidaan varauksetta luonnehtia selkeän pelkistetyksi. Hän pyrki kiteyttämään sanomansa hyvin yksinkertaiseen, mutta sanomalliseen, ilmaisuun. Tapio Vallioja suunnitteli runsaasti kuntien, yhteisöjen, sukujen sekä yksityishenkilöiden vaakunoita ja viimeisimpinä vuosinaan hän keskittyi kirkolliseen heraldiikkaan.


-------
Tekstin on koonnut sukuseuran sihteeri Mirja Sipilä (Taulu 15402) maaliskuussa 2016 seuraavista lähteistä:
Risto Sipilä (Taulu 1574) 12.2.2016

Jorma Sipilä (Taulu 1570) 13.2.2016

Kirsti Taattola (Taulu 1575) 13.2.2016

Jukka Suvisaari: Yleisheraldista tietoa tiivistetyssä muodossa
http://www.suvisaari.com/jukka.suvisaari/yleis.html

Logo ja vaakuna, Hämeenlinnan kaupunki
http://www.hameenlinna.fi/Kaupunki-info/Logo-ja-vaakuna/

Mauno Harmo: Tapio Vallioja in memoriam (PDF) Hopealeijona 23. Suomen heraldinen seura. http://www.heraldica.fi/Julkaisut/Hopea_leijona/hl-23.pdf


Lue lisää...

Uutisia vuodelta 1908: tulipalo Akaan Sipilän Varrasniemen tiilitehtaalla

Uutinen Hämeen Voima -sanomalehdessä 6.8.1908. Onnistuuko tekstin lukeminen?

Jos tarvitset apua, vanha fontti on nimeltä "fraktuura" ja lukuapua löytyy Wikipedian sivuilta https://fi.wikipedia.org/wiki/Fraktuura. Kiitokset uutisesta Jorma Sipilälle.

Lue lisää...

Jäsenkirje 1/2016

AKAAN SIPILÄN SUKUSEURAN JÄSENKIRJE 1/2016
Kärkölässä, 10.2.2016

Hyvät sukulaiset!

Tervehdys sukuseurasta. Uusi vuosi on päässyt hyvin käyntiin, joten tässä hieman sukuseura-kuulumisia.
Viime kesän neljännesvuosisadan toimintaa juhlistava sukutapaaminen järjestettiin lauantaina
6. kesäkuuta.


Juhlavuoden kunniaksi risteilimme hämäläisissä järvimaisemissa Hopealinja-vesibussilla Hämeenlinnan Aulangolta Hattulaan Lepaan kartanolle, jossa ruokailimme ja kuulimme oppaan esittelyn kartanon vaiheista historiasta nykypäivään. Ohjelma päättyi Lepaan viini- ja puutarhamyymälään, josta oli bussikuljetus takaisin Aulangolle. Tapahtuma oli varsin suosittu. Osallistujia oli yhteensä 56 henkilöä ja mikä ilahduttavinta, joukossa oli kaiken ikäisiä osallistujia. Tarkemmin sukutapaamisen antiin voit käydä tutustumassa sukuseuran kotisivuilla, jotka löytyvät osoitteesta http://akaansipila.blogspot.fi/ .

Sukutapaaminen Lepaan kartanolla 6.6.2015.

Ensi kesän sukutapaaminen järjestetään sunnuntaina 12. kesäkuuta Espoossa. Sukumme jäsen, toimittaja ja kirjailija Jarkko Sipilä on lupautunut kertomaan siellä työstään ja kirjoistaan. Tapaaminen järjestetään Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa, jossa on esillä myös mm. Tapio Wirkkalan ja Rut Brykin töitä. Ohjelmasta tarkemmin loppukeväästä lähetettävässä jäsenkirjeessä, mutta varatkaa ajankohta jo kalenteristanne. Sukutapaamisen yhteydessä pidetään yhdistyksen varsinainen sukukokous.

Sukuseuran kotisivuilla on julkaistu muutama mielenkiintoinen kirjoitus. Jorma Sipilä on tutkinut suvun kantatilalle Akaaseen 1800-luvun alussa leskeksi jääneen Kaisa Yrjöntyttären puolisoksi tulleen Heikki Antinpoika Björnklon taustoja. Risto Sipilän avustuksella kotisivuilta löytyy myös katkelma edesmenneen Martti Sipilän muistelmista, jossa hienosti kuvataan 1910-luvun loppupuolen yrittäjyyttä Viialan alueella.

Tiedoksi vielä myös; sukuseuralle on hankittu pöytäviiri, jonka kuva ohessa. Viiri tulee ennakkomyyntiin loppukeväästä. Myös tästä kerrotaan tarkemmin seuraavassa jäsenkirjeessä.

Sukuseuran pöytäviiri

Tämän kirjeen liitteenä on maksulomake, jolla voitte suorittaa kuluvan toimikauden 2015-2016 jäsenmaksun 7 euroa. (FI60 1228 3000 0308 07/ Akaan Sipilän sukuseura. Jäsenmaksu: €7. HUOM! Viestiosaan etunimi ja sukunimi, kaikkien jos useampi henkilö.)

Jos teillä on ajatuksia tai toiveita liittyen sukuseuran toimintaan, toivomme että olette yhteydessä meihin hallituksen jäseniin. Yhteystietomme löytyvät tämän kirjeen toisesta liitteestä.

Onnekasta alkanutta vuotta!


Mari Raininko
puheenjohtaja

Mirja Sipilä
sihteeri



Tämä kirje on lähetetty sähköpostilla niille sukuseuran jäsenille, joiden sähköpostiosoite on yhdistyksen tiedossa. Muille sukuseuran jäsenille kirje on lähetetty postitse. Kirje on myös julkaistu suvun Internet- ja Facebook-sivuilla. Mikäli haluat paperisen version tai päivittää yhteystietojasi, lähetä sähköpostilla pyyntö osoitteeseen akaansipila@outlook.com. Sihteerille voi myös ilmoittaa, jos ei enää halua sukuseuran postia.


Akaan Sipilän sukuseuran
• Kotisivut: http://akaansipila.blogspot.fi/
• Facebook-ryhmä: Hei Me Ollaan Sukua – Akaan Sipilät
• Sähköposti: akaansipila@outlook.com


Lue lisää...

Uusi isäntä taloon vuonna 1802: Heikki Andersin-/ Antinpoika Björnklo

Jouluaattona vuonna 1800 Akaan Sipilän suvun kantatilan isäntä oli kuollut. Taloon tarvittiin uusi isäntä leskeksi jääneen Kaisa Yrjöntyttären puolisoksi. Uusi isäntä löytyi Sääksmäen Jutikkalasta: Heikki Antinpoika. Kaisa Yrjöntytär ja Heikki Antinpoika Björnklo saivat kaksi lasta: Heikki Heikinpojan (s. 1807), joka jäi pitämään kantatilan taloa Akaaseen sekä Greta Liisan (s. 1804). Greta muutti Urjalaan ja hänen poikansa, eli Kaisa Yrjöntyttären ja Heikki Antinpoika Björnklon tyttärenpoika on sukumme U-haaran Taulu U1 - Juho Heikki Kustaanpoika.


Jorma Sipilä on selvittänyt Heikki Antinpojan taustoja. Oliko talon uuden isännän isä Jutikkalan kartanon omistaja?



HEIKKI ANDERSIN- /ANTINPOIKA BJÖRNKLO


Heikki Antinpoika Sääksmäen Jutikkalasta vihittiin Sipilän eli Pormestarin talon leskeksi jääneen emännän Kaisa Yrjöntyttären kanssa 1.7.1802. Kaisan edellinen aviomies oli Antti Mikonpoika Urjalasta. Hän oli Loukeelan kylän Seppälän talon poika. Vihkiminen oli suoritettu 1786. Antti oli kuitenkin kuollut 24.12.1800. Pariskunta oli lapseton. Kaisan vanhemmat, Yrjö Yrjönpoika ja Pirkko Pietarintytär elivät vielä, mutta talo oli luovutettu Antti Mikonpojalle ja Kaisalle vuonna 1792. (Samana vuonna, jolloin vuokratila oli lunastettu perintötilaksi!)

Taloon tarvittiin siis uusi isäntä ja tämä siis oli Heikki Antinpoika Jutikkalasta.

Suomen Sukututkimusseuran HisKi- hakemiston mukaan Heikki oli syntynyt 13.1.1770 Sääksmäen Jutikkalassa (jatkossa ykkönen on hävinnyt ja syntymäpäivä on merkitty 3.1.1770 tai pelkällä vuosiluvulla 1770) ja kastettu 15.1. Isän kohdalla on merkintä ”okänd Henrik” ja Äiti on Anna Henriksdotter, siis Anna Heikintytär. (Kirkon kirjat kirjoitettiin ruotsiksi ja suomalaiset nimet kirjoitettiin samoin ruotsiksi aina vähän sen mukaan miten pappi sen kuuli).

Seuraavat merkinnät löytyvät Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen (SSHY) sivuilta, joihin on tallennettu digitaalisina suurin osa Suomen seurakuntien rippikirjoja. Sääksmäen Seurakunnan rippikirjasta vuosilta 1780-1785 sivulta ”Judikala Alodial Säteri, Herskapen” eli Jutikkalan Säteri, Herrasväki (palkolliset, torpparit jne olivat omilla sivuillaan). Tällä sivulla on vain kaksi nimeä: Luutnantti Anders Blåfield s. 1739 ja Henrik oäkta, siis avioton, ja syntymävuosi: 1770.

Seuraavassa rippikirjassa 1876-1780 ltn myöh. kapteeni Anders Blåfield on naimisissa, vaimo on Henrika Sofia Löfving ja Heikki on siirretty palvelusväen sivulle merkinnällä ”dreng Henrik oäkta”.
Ajallisesti seuraavassa rippikirjassa 1792-1797 Heikki on edelleen palvelusväen sivulla, mutta merkintä on” dreng Henrik Andersson o.ä.”. Hänestä on siis tullut Heikki Andersin- tai Antinpoika!
Viimeisessä Jutikkalan ajan rippikirjassa 1798-1803 on merkintä ”Henrik Andersson o.ä. Biornklou”. Akaan seurakunnan rippikirjassa tämä mystinen lisänimi esiintyy vasta vuonna 1821 muodossa Björnklo.

Yllä olevan perusteella tulee väkisinkin mieleen ajatus, että Heikki Antinpoika Björnklon isä on Jutikkalan kartanon omistaja, kapteeni Anders Blofield. Vuoden 1792 rippikirjamerkintä Henrik Andersson o.ä. on minusta yhtä kuin isyyden tunnustaminen (syntyneet-luettelon ”okänd Henrik” on ehkä otettu äidin isältä paremman puutteessa).

Heikin äiti Anna Heikintytär vihittiin vuonna 1777 renki Juho Erkinpojan kanssa.

Kaisa Yrjöntytär ja Heikki Antinpoika Björnklo saivat kaksi lasta: Greta Liisan, s. 4.5.1804 ja Heikki Heikinpojan s. 1.2.1807. Heikki Antinpoika Björnklo kuoli vuonna 1824. Pormestarin eli Sipilän taloa piti leski Kaisa kuolemaansa vuonna 1829 asti. Poika Heikki Heikinpoika on merkitty isännäksi vuodesta 1832 alkaen.

Blåfieldin suku omisti Jutikkalan vuodesta 1729 vuoteen 1872. Ensimmäinen oli luutnantti Henrik Blåfield, joka tuli silloin taloon vävyksi ja vihittiin edellisen omistajan Gustaf von Birkholtzin tyttären Eva Katariinan kanssa. Henrik kuoli vuonna 1749, jonka jälkeen leski piti tilaa vuoteen 1768 asti. Perikunta omisti tilan sen jälkeen, mutta heidän poikansa, yllä mainittu kapteeni Anders Blåfield lienee käytännössä omistanut sen siitä lähtien, mutta virallisesti vuodesta 1784. Anders Blåfieldin avioliitto Henrica Sofia Löfvingin kanssa oli lapseton. Omistus siirtyi Andersin veljen Otto Blåfieldin pojalle Carl Johanille vuonna 1806. Tämä kuoli vuonna 1834. Leski Aurora Frederika von Ramsay piti tilaa kunnes poika August Frederic Reinhold Blåfield tuli isännäksi 1854. Augustin veli Robert Gustav Ivar Blåfield tuli isännäksi 1870 mutta tila oli ylivelkaantunut ja se myytiin pakkohuutokaupassa vuonna 1872.

Tänään Jutikkala käsittää vain kartanon rakennukset ja ympäröivän puiston, joita ylläpitää sitä tarkoitusta varten perustettu säätiö.



Jorma Sipilä
9.2.2016


Lue lisää...

Viialan yrittäjiä ja ammatinharjoittajia 1910-luvulla

Edesmenneen Martti Sipilän muistelmissa kuvataan tarkasti 1910-luvun loppupuoliskolta eri alojen yrittäjiä Viialassa.


Ote prof. Martti Sipilän muistelmista

Maanviljelijöiden osuus väestöstä oli Viialassa suhteellisen pieni. Siellähän oli saha, lasitehdas ja muitakin tehtaita.

Yrittäjiä ja ammatinharjoittajia

Kertomani koskee sitä aluetta, johon tutustuin käydessäni alakoulua kahden kilometrin päässä Varrasniemestä rukoushuoneella. Kun varsin monen silloisen yrittäjän lapset olivat minun ikäisiäni ja siis koulu- tai luokkatovereita, kiinnitti huomiotani luonnollisesti myöskin se, mitä heidän vanhempansa elatuksenaan tekivät ja millä leipänsä ja särpimensä ansaitsivat.

Hirsikankaalta päin tultaessa ensimmäinen asumus oli Järvisen lasitehtaalaisen, jonka vaimo oli hieroja Järviskä. Hän oli hyvä ja puhelias hieroja, jolle ympäristö antoi hieromistyötä. Siihen aikaan oli hierominen verrattain yleistä. Keskellä Varrasniemen kylää, Penttilän silloisten riihien vieressä, johon sittemmin rakennettiin Serkolan ja Knuutin autotalli- ja korjaamorakennus, oli ajuri Johanssonin asunto ja talli. Hevosellaan hän suoritti kaikenlaisia kuljetuksia. Hänen poikansa Arvo Haapalehto oli nykyaikaisen termin mukaan metsuri, joka teki metsätöitä ympäristön taloissa ja kauempanakin kävellen kirves kädessä ja saha kainalossa.

Kotonani Sipilän talossa oli maatalouden harjoittamisen rinnalla Jumusen rannassa tiilitehdas, jos sitä tehtaaksi voi sanoa. Toiminta tapahtui siten, että talvella ajettiin hiekkaa kolmella hevosella neljän kilometrin päästä, läheltä Haanojan kylää, sekä puunrunkoja Hirsikankaalta. Tiilisavea kerättiin tai siirrettiin hevosrattailla läheiseltä pellolta, jossa oli hyvää tiilisavea. Ympärille muodostui lammikoita, joita osittain tasoitettiin uudelleen pelloiksi.

Tiilien valmistus tapahtui siten, että savi ja hiekka sekoitettiin puulieriössä massaksi. Tämä tapahtui hevoskierrolla, jossa minäkin poikasena monena vuonna olin hevosta ajamassa. Valmis tiilimassa kärrättiin kuivausladon keskikohdan vieressä olleelle lavapöydälle. Siinä oli kaksi tiilenlyöjää, yleensä suutari Samuli ja Taavetti Tanni Haihunkoskelta. Tiilet muotteineen kannettiin kuivumaan laudoille pitkään latokehikkoon. Ladossa ei ollut seiniä, joten ne melko nopeasti kuivuivat. Kuivatut tiilet kärrättiin tiiliuuniin, jossa ne poltettiin hyviksi uunitiiliksi. Sitten ne aikanaan myytiin ja vietiin talviaikana rakentajille Viialaan, Toijalaan ja Sääksmäen Metsäkansaan. Tämä oli senaikaista maatalouden sivuansiotoimintaa.

Sipilän maalla oli muutakin yritystoimintaa. Teurastaja Peltosen Preetrikki (Fredrik) osteskeli teurasvasikoita ympäristökylistä, kantoi ne selässään, tai toi käsiottamalla kotiinsa, teurasti ja myi lihat ja nahkat edelleen. Sipilän maalla asui myös suutari Samuli, Samuli Vehmas, joka kävi myös talosta taloon tilattuna suutarina tehden aikuisille ja lapsille hyviä kenkiä.

Edelleen Sipilän maalla asui kalastaja Sulo, ja myöhemmin kalastaja Kolari, joka talvella päivittäin hiihteli viidennumerolle saakka.

Tien vieressä Viialaan päin mentäessä Kulkumäellä työskenteli suutari Juho Aalto, taitava saapas- ja kenkämestari, jolta kauempaakin tilattiin hienoja saappaita. Tien toisella puolella asui luotsi Matinheimo (entinen Mattsson), jonka emäntä oli taitava kokki. Tämä perhe piti kesäisin jatkuvasti kesävieraita.

Naapurissa toimi puuseppä Akseli Tanni. Tannin emännän harrastuksena oli vuosikymmeniä Varrasniemessä pyhäkoulun pito. Niitä hän piti yleensä kylän eri taloissa mutta myös kotonaan.

Näin ollen voidaan havaita, että Varrasniemessä oli monenlaista ahkerointia, joka palveli kehittyvän Viialan yhdyskunnan tarpeita. Tämä näkyy vielä paremmin siirryttäessä lähemmäs Viialan keskustaa Haihunkoskelle.

Tällöin ensimmäisenä vasemmalla puolella oli kiviurakoitsija Maijala, tarmokas ja taitava yrittäjä, joka teki kivijalkoja rakennuksiin, tierumpuja ja myös kivisiä kilometripylväitä, jotka niihin aikoihin tulivat käyttöön puisten tolppien tilalle. Maijalan oppipoika oli Kallioinen, joka Maijalan jälkeen vaikutti pitkään Viialassa samalla alalla. Hän teki muun muassa minulle isotöisen kivijalan kesäasuntooni Soukkoon vuonna 1950. Kivimiehet louhivat metsien kallioista kivet, ja taitavasti tekivät kestävän perustuksen.

Maijalan jälkeen olikin sitten useita hevosyrittäjiä. Urjalasta tullut Suomi, naapurinaan Ranta ja tien toisella puolella oli Salo. Kaikilla heillä oli talli ja hevonen ja he suorittivat Viialassa kaikenlaista ajoa, tavaran siirtoa asemalta kauppoihin, ripojen ajoa sahalta ja kaikkea, jota nyt tekevät kuorma-autoilijat.

Haihunkoskella oli myös pyykkäri ja silittäjä, joka teki miesten paitojen kaulusten tärkkäystyötä. Niihin aikoihin käytettiin paljon tärkättyjä paitoja ja kauluksia, kuten vanhoista valokuva-albumeista voi havaita.

"Porjarin mäellä" Rasin kansakoulua vastapäätä oli useita palvelualan ihmisiä, joista tunsin vain rajasuutari Taavetti Tannin.

Kansakoulun vieressä oli sitten suutari Härmä, joka emäntänsä kanssa piti myös leipomokauppaa. Se oli Varrasniemestä tultaessa ensimmäinen kauppa, ja kun kaupan oven avasi, oven vanhanmallinen kello mukavasti kilahteli ja kauppias tiesi tulla kaupantekoon.

Härmän vieressä oli Lahtari-Laakson kauppa, liha- ja nisukauppa. Laakso teurasti eläimiä ja myi lihaa paitsi kaupassaan myös Viialan ja Toijalan toreilla.

Seuraava yritys oli Nahkuri Lehtosen nahkuriliike parkkitiinuineen ja kaikkineen. Lehtosen Ensi-tytär ja hänen miehensä Yrjö Toivonen olivat pitkään mukana monissa riennoissa.

Sitten olivat Haihunkosken kolme myllyä. Ensimmäisen juovan (uoman) päällä oli "Lahoon mylly" - lahkon mylly. Se oli myllylahkon omistama ja täydessä käytössä ollut mylly, jota palkattu mylläri hoiti. Myllylahkoon kuuluivat Varrasniemen ja Haihunkosken talot sekä Kuorttilan yksinäistalo. Varrasniemen talot olivat siis Mustila, Penttilä, Sipilä sekä Seppälän virkatalo eli puustelli. Haihunkosken talot olivat Iso-Rasi, Serkola ja Harkki, viimemainittu Akaan Höyrysahan omistuksessa, sekä kunnan kansakoulua varten ostama Vähä-Rasi. Myllyssä kukin talo jauhatti viljansa. Lahkolla oli myllypirtti, jossa mylläri asui ja siellä jauhattajat saivat odotella jauhatusvuoroaan.

Keskimmäisen kosken uoman päällä oli Pappilan mylly, joka kuului Akaan pappilalle ja jossa kirkon keräämät verojyvät jauhettiin.

Kolmannessa haarassa sijaitsi Viialan kartanon mylly, mutta sen käyttöoikeudet oli ostanut tarmokas yrittäjä K. T. Järvelä. Hän rakensi myllyn viereen sahan, jossa myös talolliset saivat sahata ja sahauttaa omat tukkinsa kotitarpeikseen. Järvelä toimeliaana miehenä rakensi myös sähkölaitoksen ja jouluksi 1917 saivat viialalaiset oman sähkövalon ja myös sähkövoiman vesipumppuihin, puintitöihin ym. Sähkövoimaa ei kuitenkaan ollut riittävästi, niin että tilojen oli viljan puinti sovitettava vuoropäiviksi.

Kosken alapuolella oli vielä Nurmisen päresirkkelisaha, jossa rakentajat saivat tehdä kattopäreensä. Jossakin siinä sahalla ja lasitehtaalla varmasti oli myös Viialan ensimmäinen kansakoulu viime vuosisadan lopulla. Keskuksessa oli myös meijeri, mutta sen toiminnasta ja omistuksesta minulla ei ole tietoa.

Koulutieni varrella oli myös Salmisen sepän paja, joka oli tärkeä toimintapaikka ja koululaistenkin mielenkiinnon kohteena. Seppämestari kisälleineen olivat arvostettuja ja tärkeitä maanviljelijöiden työkalujen ja koneiden korjauksessa sekä hevosten kengityksessä. Sielläkin piti paikkansa, että ”seppä syöpi selvän leivän ja selvemmän sepän emäntä”.

Koulumme vieressä asui myös ompelija, emäntä Lahti, joka teki ainakin lasten vaatteita. Minullekin hän ompeli parit vaatteet. Lahden emännällä oli kaksi poikaa, Sakeus ja Aimo. Aimosta, joka nuorena kävi lasitehtaalla töissä, tuli Suomen tunnetuin aseiden keksijä. Ensin hän kehitti Suomi-konepistoolin ja sitten useita erilaisia aseita. Alkuoppinsa ja ideansa hän sai sotaväessä pioneerien asepajalla.

Viljelijät myivät myös tuotteita tiloiltaan. Maitoa myytiin aamuin illoin kotoa – vanhanaikaista maitoa! Pääosa maidosta vietiin kuitenkin meijeriin. Kotoa myytiin myös leipiä ja perunoita. Heiniä vietiin hevosella Tampereen torille silloin kun sitä jäi yli oman karjan tarpeen.

Kylästä kylään kulki monenlaisia myyjiä. Vainoniemen poika, vanhanpuoleinen liikuntavaivainen, kulki talvella vesikelkalla ja suvella käsirattaita lykäten, poikkesi taloihin, avasi yhden tai kaksi puista tehtyä monikerroksista laatikkoa ja levitti ne lattialle niin, että tavarat olivat kaikki nähtävissä. Sitten hän luetteli hartaakseen näin: "Lankarullia on, neuloja on, kuminauhoja on, rotanmyrkkyä on, pastilleria on".

Tervakauppiaita kulki kesällä. Heillä oli hevoskärryillä tervatynnyri, josta ostajan astioihin hanasta annettiin tervaa. Terva tuotiin Vesilahden peräkulmilta, mutta myös Tampereen takaa syrjäkulmien tervanpolttajilta. Tervaa käytettiin rekiin, jalkineisiin ja monenlaisiin muihin tarkoituksiin.

Mielenkiintoinen oli myös suutarimestari Emil Aaltosen äiti, joka suuripyöräisillä lastenvaunujen tapaisilla kärryillä kuljetti ja myi poikansa verstaan leveäkärkisiä sandaaleja ja kenkiä. Ei kai hänen olisi tarvinnut kaupalla käydä, olihan suutarimestarilla, tulevalla vuorineuvoksella, jo silloin useita kisällejä.
Kylällä kulki myös tottuneita kaupustelijoita, jotka myivät hienojakin kankaita sekä toisinaan vienankarjalaisia kulkukauppiaita, ”laukkuryssiä”.

Lue lisää...

2015 sukutapaaminen: Hopealinja & Lepaa

Suomen kesä oli kauneimmillaan lauantaina 6. kesäkuuta kun Akaan Sipilän sukutapaamiseen tulleet kokoontuivat Hämeenlinnan Aulangon rantaan. Sukutapaaminen oli saanut koolle hienon osallistujamäärän: 56 henkeä.

"Vesibussi" kuului huuto, kun Hopealinjan alus ilmestyi kauniiseen järvimaisemaan. Matka kohti Lepaata alkoi mukavasti tervetuliaismaljoja kohottaen upeassa aurinkoisessa säässä. Reilun tunnin risteily sujui mukavasti sukulaisten kanssa rupatellessa. Muutamia reippaita matkalaisia pyydettiin myös kapteenin avuksi ohjaamaan Hopealinja-alusta.

Lepaan rannasta kävelimme kaunista rantareittiä hienolle kartanorakennukselle, jossa nautimme maukkaan lounaan ja kuulimme mielenkiintoisia ja tapahtumarikkaita käänteitä kartanon historiasta. Tarinoita kertoi Lepaan matkailun Taru Sipola.

Sääntömääräinen sukukokous pidettiin Lepaan päärakennuksessa. Kokouksen puheenjohtajana toimi Kari Sipilä. Kokouksessa hyväksyttiin katsaukset sukuseuran edellisvuoden toimintaan sekä tulevan toimintavuoden suunnitelmat. Jäsenmaksu toimikaudelle 2015-2016 on edelleen 7 euroa ja sen voi maksaa sukuseuran tilille FI60 1228 3000 0308 07/ Akaan Sipilän sukuseura. Sukuseuran hallitukseen valittiin erovuorossa olleet Kirsti Taattola, Erkki Sipilä sekä Outi Stenholm. Kokouksen jälkeen kaikilla oli mahdollisuus tutustua Lepaan puutarhaan, kartanoalueeseen sekä viini- ja puutarhatilan myymälään ja nauttia lähtökahvit ja tilan viiniä ennen tunnelmallista yhteiskuljetusta takaisin Aulangolle.

Vietimme taas mukavan päivän yhdessä sukulaisten kanssa.
Kiitos kaikille mukana olleille!


Kari Sipilän, Kirsti Taattolan ja Mirja Sipilän ottamia kuvia sukutapaamisesta löytyvät linkin takaa: http://1drv.ms/1NdRBzz

Museovirasto - Hattulan keskiaikaiset kartanot ja Lepaan puutarhaopisto:
http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=3970

Hopealinja:
http://www.hopealinja.fi/

(valitettavasti en saa linkkejä suoraan linkeiksi, joten kopioithan linkin omaan selaimeesi niin sivut aukeavat)

Lue lisää...

Jäsenkirje 2/2015

AKAAN SIPILÄN SUKUSEURAN JÄSENKIRJE 2/2015
Kärkölässä 12.4.2015

Hyvät sukulaiset!
Tervetuloa lauantaina 6. kesäkuuta sukutapaamiseen juhlistamaan Akaan Sipilän sukuseuran 25. toimintavuotta. Juhlavuoden kunniaksi risteilemme kauniissa järvimaisemissa Hopealinja-vesibussilla Hämeenlinnan Aulangolta Hattulaan Lepaan kartanolle, jossa ruokailemme ja tutustumme kartanon ympäristöön.


Lepaan kartano puutarhoineen ja puistoineen on hieno kulttuurihistoriallinen nähtävyys. Kartano on todennäköisesti perustettu jo 1200-luvulla. Kartanon englantilaistyylinen puisto on peräisin 1840-luvulta ja barokkityylinen puutarha vuodelta 1935. Nykyisin kartano toimii Hämeen Ammattikorkeakoulun puutarha-alan yksikkönä.

Suvun kantatila Akaassa on Jumusen-järven tuntumassa. Lapsuutensa niissä maisemissa viettäneet muistavat hyvin, miten Hämeenlinna – Tampere väliä seilannut Hopealinja-alus ilmestyi päivittäin järvimaisemaan. ”Martti-setä ja Lauri-setä huusivat äänekkäästi ’vesibussi’”, muistelee sukuseuran varapuheenjohtaja Helena Höysniemi. ”Saatoimme tosiaan soudella lähemmäksi keinumaan laivan aalloilla, mennä uimaan tai ainakin juosta laiturille”, kertailee sukuseuran entinen puheenjohtaja Kirsti Taattola 50- ja 60-luvun kesämuistoja. Ohessa Jorma Sipilän valokuva vesibusseista Kaivannon laiturissa vuonna 1950. Nyt juhlavuonna onkin hienoa viettää yhteistä aikaa Hopealinjan järvimaisemissa. Oheisessa kuvassa myös Hopealinjan vesibussit Tampere (vas.) ja Aulanko (oik.) vuonna 1959 Toijalan satamassa, jossa ne kohtasivat päivittäin. M/S Aulanko tuotiin vuonna 1953 Hollannista ja M/S Tampere tehtiin Vaasassa vuonna 1957. Kuvan toimittanut Erkki Sipilä.

Tarkempaa tietoa sukutapaamisen ohjelmasta liitteenä. Ilmoittautumiset viimeistään 20. toukokuuta sukuseuran sihteerille (akaansipila@outlook.com tai postitse). Sukutapaamisen yhteydessä pidetään sukukokous. Sukuseuran uudet säännöt on hyväksytty vuoden vaihteessa, joten tämä sukukokous on ensimmäinen, jossa sovelletaan näitä uusia sääntöjä. Uudistetut säännöt on julkaistu sukuseuran kotisivuilla (http://akaansipila.blogspot.fi). Sukukokouksen asialistan löydät kirjeen liitteenä.

Kuluneen talven aikana hallitus on pyrkinyt edelleen parantamaan tiedonkulkua kaikkiin sukuhaaroihin. On jatkettu sukuhaarojen yhteyshenkilöiden etsimistä ja yhteystietojen päivittämistä jäsenrekisteriin. Toivommekin myös ensikertalaisia mukaan kesän sukutapaamiseen.
Tämän kirjeen liitteenä on sukuseuran hallituksen ja toimihenkilöiden yhteystiedot. Otamme mielellämme vastaan ideoita ja ajatuksia sukuseuran toiminnan kehittämisestä.

Hyvää kevättä ja tervetuloa sukutapaamiseen!


Mari Raininko Mirja Sipilä
puheenjohtaja sihteeri
p. 0400 744340


Mirja Sipilä
sihteeri

Liitteet
sukukokouksen asialista
sukutapaamisen ilmoittautumislomake
sukuseuran hallituksen yhteystiedot

Tämä sukukirje on lähetetty sähköpostilla niille sukuseuran jäsenille ja sukuun kuuluville, joiden sähköpostiosoite on yhdistyksen tiedossa. Muille sukuseuran jäsenille kirje on lähetetty postitse. Yhteystietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Sukukirje on myös julkaistu suvun Internet- ja Facebook-sivuilla. Yhteystiedot voi päivittää sähköpostitse osoitteeseen akaansipila@outlook.com tai sihteeri Mirja Sipilälle. Toivomme erityisesti, että ilmoitat sähköpostiosoitteesi. Sihteerille voi myös ilmoittaa, jos ei enää halua sukuseuran postia.

Akaan Sipilän sukuseuran
Kotisivut
http://akaansipila.blogspot.fi/

Facebook-ryhmä
Hei Me Ollaan Sukua – Akaan Sipilät

Sähköposti
akaansipila@outlook.com


Sukutapaamisen ohjelma:
Akaan Sipilän sukuseuran sukutapaaminen lauantaina 6.6.2015. Ohessa päivän ohjelma:
LA 6.6. – 2015 Sukutapaamisen ohjelma
klo 10.45 tapaaminen Hämeenlinnan Aulangolla satamassa ja siirtyminen Hopealinja-alukseen
klo 11.15 lähtö Hopealinja-aluksella Aulangolta Lepaalle (reittiliikenne)
klo 12.30 saapuminen Lepaan laivalaituriin, siirtyminen Lepaan kartanoon
klo 12.45 lounas
klo 13.45 siirtyminen päärakennukseen (etäisyys n. 300 m)
klo 14.00 Lepaan kartanon esittely ja sukuseuran vuosikokous
klo 15.30 omatoimista tutustumista kartanoalueen puistoon ja ympäristöön
klo 16.00 siirtyminen bussilla tai kävellen Lepaan viinitilalle (etäisyys n. 800 m). Viinitilalla mahdollisuus omakustanteiseen kahviin tai talon viiniin sekä ostomahdollisuus viini- ja puutarhamyymälässä.
klo 17.00 lähtö bussilla viinitilalta takaisin Aulangolle
klo 17.30 saapuminen Aulangolle, jonka jälkeen tarvittaessa myös Hämeenlinnan juna- ja linja-autoasemalle


Sukutapaamisen osallistumismaksu on täysi-ikäisiltä €40 /henkilö sekä 4-17 vuotiailta €10 /henkilö sisältäen Hopealinja-risteilyn Aulanko-Lepaa, lounaan Lepaan kartanolla ja bussikuljetuksen Lepaalta takaisin Aulangolle. Maksu suoritetaan paikan päällä lounaan yhteydessä.

Sitovat ilmoittautumiset viimeistään 20. toukokuuta 2015 sähköpostitse osoitteeseen akaansipila@outlook.com tai sukuseuran sihteerille: Mirja Sipilä, Rastaanpesä 8 C, 02620 Espoo. Ilmoitathan samalla mahdolliset ruoka-aineallergiat.

Kokouksessa päätetään toimikauden 2015-2016 jäsenmaksu, jonka voi maksaa kokouksen jälkeen paikan päällä tai myöhemmin pankkiin Nordea FI60 1228 3000 0308 07 / Akaan Sipilän sukuseura.

Lisätietoja:
Hopealinja:
http://www.hopealinja.fi/

Museovirasto - Hattulan keskiaikaiset kartanot ja Lepaan puutarhaopisto:
http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=3970

Hämeen Ammattikorkeakoulu – Lepaan historia:
http://www.hamk.fi/tietoa-hamkista/kampukset-ja-kartat/Sivut/lepaa.aspx



Hopealinja liikennöi Kylpylähotelli Rantasipi Aulangon laiturista.
Saapuminen Hämeenlinnan Aulangolle omalla autolla:
Hotellialueella ja sen lähiympäristössä on maksuttomia parkkipaikkoja. Varaathan aikaa parkkeeraukseen sekä siirtymiseen hotellin laiturialueelle.
Kylpylähotelli Rantasipi Aulanko
Aulangontie 93
13210 HÄMEENLINNA
Puh. (03) 658 801

Saapuminen Hämeenlinnan Aulangolle julkisilla:
Hämeenlinnaan pääsee hyvin junalla sekä linja-autolla. Hämeenlinnan paikallisliikenne kuljettaa n. 20 minuutissa linja-autolla suoraan Kylpylähotelli Rantasipi Aulangon pihaan. Linjat 2 ja 13 kulkevat linja-autoasemalta rautatieaseman kautta kerran tunnissa. Kertalippu: aikuinen 3,30 €, lapsi 1,70 €. Tarkistattehan lähtöajat sekä hinnat vielä suoraan liikennöitsijältä.
http://www.hameenlinna.fi/Palvelut/Liikenne/Aikataulut-ja-reitit/

Lepaan kartanolta bussikuljetus takaisin Aulangolle sekä tarvittaessa Hämeenlinnan rautatie- ja linja-autoasemalle.


Kuvat: Erkki Sipilä, Jorma Sipilä, Lepaan matkailu

Lue lisää...