Marjaliisa Kauppisen luoma lasten joulupolku Seurasaaressa SU 11.12.

Kotiliesi 23/2011 kirjoittaa:
Mitä mielessä Joulupolun ”äiti” Marjaliisa Kauppinen? Marjaliisa Kauppinen, sukumme jäsen (taulu 6210, sukukirja s. 92), on luonut lapsille (ja aikuisille) Seurasaareen epäkaupallisen jouluelämyksen, joulupolun. Tapahtuma SU 11.12. klo 13-17. Lue alla Kotilieden kirjoitus:



Mitä mielessä Joulupolun ”äiti” Marjaliisa Kauppinen?
1. Ideoin laisten joulupolun 16 vuotta sitten. En pitänyt siitä, että lapsille tuntui joulussa olevan tärkeitä vaan lahjat. Halusin tuoda heille joulun perinteitä, satua ja luontoa – täysin epäkaupallisen jouluelämyksen. Ja tässä olemme onnistuneet: Seurasaaren joulupolulla käy vuosittain noin 15 000 vierasta. Tapahtumaa on järjestämässä satoja vapaaehtoisia, piparinjakajana näkee usein myös presidentti Tarja Halosen. Tämän idean soisin varastettavaksi muuallekin Suomeen!

2. Oma oikea joulu löytyy maalta, lasten ja lastenlapsien kanssa. Hienoin hetki on, kun kaiken touhun jälkeen pääsee yön hiljaisina hetkinä savusaunaan. Vielä jos on lunta ja kirkas tähtitaivas, se on parasta.

3. Mielessäni on jo seuraava haave: saada Helsingin keskustaan tangotori! Puinen, siirrettävä lava voisi sijaita vaikka Hakaniemen torilla. Siellä soittaisivat ilmaiseksi esimerkiksi eläkeläisten harrastusorkesterit. Torilla kävijä voisi nauttia musiikista ja tanssia pari tangoa ostosreissun lomassa. Näin hyödynnettäisiin hienoa tangokulttuuriamme ja tuotaisiin iloa ihmisille.

Seurasaaren joulupollku 11.12. klo 13-17. Vapaa pääsy. Lapsille tarjolla puuroa: omat lautaset ja lusikat mukaan.

www.joulupolku.net



Lue lisää...

Sukulaisia esittelyssä: Marja Antila soittaa nyt vapautuneesti

Patrik Stenströmin artikkeli sukutapaamisissammekin ahkerasti käyvästä Marja Antilasta (taulu 1572, sukukirja s.40) Muusikko-lehdessä.

MUUSIKKO-lehti 10/2011
Vapaa pultti

Marja Antila soittaa nyt vapautuneesti
Teksti ja kuva Patrik Stenström

Marja Antilan tullessa Radion sinfoniaorkesteriin siellä oli vain puolisen tusinaa naista. Nyt uusien tulokkaiden enemmistö alkaa olla naisia. ”Mikä poikia nykyään vaivaa?” ihmettelee Marja monen muun tavoin.


Viulisti Marja Antila jäi eläkkeelle Radion sinfoniaorkesterin virastaan vuodenvaihteessa 2001-2002. Vaikka eläkkeelle jääminen on yksi elämän murroskohdista, vaikeita vieroitusoireita hän ei myönnä poteneensa.

”RSO oli lähdössä Kanarian saarille ja tuntui oudolta ja tylsältä jäädä kotiin, etenkin kun täällä oli kylmää. Minulla ei ollut mitään sen kummempia vaivoja ja olisin voinut soittaa muutaman vuoden lisääkin. Mutta toisaalta sain jäädä eläkkeelle terveenä ja omasta mielestäni soittokunnossa. Olin soittanut 35 vuotta RSO:ssa, joten siinä mielessä olin kyllä saanut soittaa kyllikseni”, Marja toteaa.

Keväällä virkaan oli koesoitto, mutta kun ketään ei kiinnitetty, häntä pyydettiin keikalle toukokuuksi.

Eläkkeellä olon ihanuus valkeni minulle tämän kuukauden aikana. Vaikka oli mukavaa taas soittaa, ymmärsin, että jatkossa voin valita vapaasti, mitä haluan tehdä – se oli vapauttava kokemus”, Marja tunnustaa.
”Nautin aina työstäni. Taivaan isä oli hommannut minulle mielekkään työn, ja sain olla kauneuden kanssa tekemisissä. Nautin edelleen yhtä lailla musiikin kuuntelusta kuin soittamisestakin.”

Marja käy säännöllisesti RSO:n konserteissa ja kuuntelee Ylen ykköstä lähes päivittäin.

”Aluksi sain konsertissa ihan keskittyä, etten ponnahtanut pystyyn kapellimestarin tullessa lavalle”, Marja nauraa. ”Oopperassa käyminen on ehkä helpompaa, koska en ole soittanut niitä teoksia. Osaan paremmin vain nauttia musiikista ilman että hartiat nousevat korviin ennen kakkosviulun pahoja paikkoja tai sooloja.”

Marja on laulanut Espoon Tuomiokirkon kamarikuorossa jo toistakymmentä vuotta. Hän näki joskus mainoksen, jossa kysyttiin, haluaako joku laulaa Mozartin Requiemin.

”Totta kai, olin aina halunnut! Ajattelin, että olen mukana vain sen produktion, mutta toisin kävi. Seuraavaksi kysyttiin, haluanko laulaa Bachin Johannes-passion, ja näin olen tullut olleeksi mukana ihan säännöllisesti. Esitämme Mendelssohnin Pauluksen adventtina useamman kuoron voimin.”

Viulunsoitto alkaa
Marjan lapsuudenkodin alakerrassa asui Kosti Vehasen serkku Leo, joka soitti viulua. Marja meni usein rappuun kuuntelemaan soittoa. Äiti havaitsi kiinnostuksen ja kysyi, josko viulunsoitto kiinnostaisi. Myöntävän vastauksen saatuaan äiti osti kaupasta viulun, ja siitä se lähti.

”Pääsin heti Kansankonservatorioon Sulo Hurstisen oppiin. Koska aloitin aika vanhana, 12-vuotiaana, etenin varsin nopeasti. Olen joskus katsonut senaikaisia nuotteja ja ihmetellyt, miten soitin niin vaikeita kappaleita.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen mietin, mitä haluaisin tehdä. Vain musiikkitieteen ja taidehistorian laitoksille pääsi ilman lukemista, joten vaihtoehdot olivat vähissä – en ole koskaan ollut mikään pänttääjätyyppi. Kuulin yliopistolla kirjoja lukiessani orkesterien harjoituksia ja ajattelin, että olisi ihanaa saada vain soittaa. Lukumotivaationi oli heikko, pääsin taidehistorian approbaturistakin läpi vain sillä ehdolla, että lupasin olla jatkamatta”, Marja nauraa.

Marja siirtyi Erik Cronvallin johtamaan Ylioppilaskunnan Soittajiin 1961 ja tutustui siellä tulevaan mieheensä Pentti Antilaan. Hän kannusti Marjaa pyrkimään Sibelius-Akatemiaan, ja näin alkoivat opinnot Arno Granrothin opissa.

”Hän oli kuitenkin minulle liian vaativa ja tiukka opettaja ja siirryin Pekka Karin oppilaaksi. Pekka on minun tärkein opettajani; häneltä olen oppinut perusohjelmiston. Siihen aikaan ei juuri diplomeja tehty, vaan mentiin töihin heti kun oli mahdollisuus. Luikahdin 1964 RSO:n riveihin ensin avustajaksi, vuodesta 1968 vakituiseen virkaan. Samoihin aikoihin menin naimisiin ja synnytin kaksi lasta. Johanna oli vatsassani voittaessani pruuvin”, Marja muistelee.

Vähemmistöstä enemmistöksi
”Paavo Berglund on minun ykköskapellimestarini. Hän rakensi ankaralla työllä ja korilla orkesterin tasoa, ja häneltä olen oppinut orkesterisoitosta lähes kaiken. Hän oli vaativa ja ehdoton. Päämäärä oli kuitenkin niin selkeä ja musiikkia kunnioittava, että vaikka välillä itkettiin ja naurettiin samaan aikaan, oli ihanaa tehdä töitä.”

Siihen aikaan orkesterin muusikoista oli vain kymmenesosa naisia. Mukana oli vielä niitä sodankäyneitä vanhemman polven soittajia, joilla oli voinut olla soitossa vuosien tauko.

”Paavo joutui jynssäämään ihan perusasioitakin, mutta työ tuotti tulosta. Hän soitatti paljon pultti kerrallaan; siinä jäi armotta kiinni, ellei osannut.”

Naisistuminen on ollut RSO:ssa niin vahvaa, että yläjousistossa miehet ovat jo harvinaisuuksia. Vaikka Marja ei sinänsä pidä asiaa ongelmana, hänestä on surullista jos orkesterit vallan naisistuvat.

”En tiedä mikä poikia nykyään vaivaa, suuntautuvatkohan he enemmän urheilu- ja tietsikkahommiin, Marja ihmettelee. ”Aikoinaan perustettiin naisorkesteri, johon minuakin pyydettiin mukaan. En liittynyt, koska ajatus tuntui oudolta. Nyt aletaan kohta olla tilanteessa jossa täytyy perustaa miesorkesteri”, hän puuskahtaa.

Aluksi orkesterin jotkut vanhemmat miehet olivat ennakkoluuloisia nuoria naisia kohtaan. Marja ei kuitenkaan myönnä juuri joutuneensa tytöttelyn kohteeksi, sen verran fiksuja ja kohteliaita muusikot silti ovat. Alkoholin käyttö on vähentynyt aivan radikaalisti, mutta siihen lienee muitakin syitä kuin naisistuminen.

”Alkuaikoina etenkin matkoilla alkoholin käyttö oli enemmän kuin poikkeus. Se ei aina tuntunut kivalta. Aikataulut olivat matkoilla myös löyhempiä, saattoi olla vapaapäiviäkin jolloin pystyi tutustumaan kaupunkiin. Nykyisin aikataulut ovat niin tiukkoja, että loman kannalta matkoja ei voi ottaa.”

Vanhat ja nuoret mestarit
Paavo Berglundin vankan ja ankaran harjoittamisen jälkeen Okko Kamu vapautti olemuksellaan orkesterin soittoa. Leif Segerstam taas toi isot kappaleet, Straussit ynnä muut. Orkesteri pääsi heittäytymään mahtaviin sävelkylpyihin.

”Jukka-Pekka Saraste oli taas hieman erityyppinen, etenkin konserteissa oli hurjan hyvä draivi, vaikka joskus harjoitukset olivat hieman kireitä. Jokaisella oli kuitenkin oma antinsa ja merkityksensä orkesterin kehitykselle.”

”Sir Malcom Sargent oli minulle ensimmäisiä suuria kapellimestarikokemuksia, muistan aina sen tunnelman, minkä hänen vierailunsa loi. Hän johti neilikka rinnassaan. Silloisessa Suomessa se tuntui tuulahdukselta ulkomailta.”

”Suuri kapellimestari tietää mitä haluaa ja luottaa itseensä. Vakuuttavan auktoriteetin huomaa yleensä heti; esimerkiksi Mikko Franck tuntui saavan orkesterin nopeasti hallintaansa jo uransa alussa. Monet kapellimestarit olivat lasteni ikäisiä, mutta kun Mikko olisi teoriassa voinut olla vaikka lapsenlapseni, ajattelin että olisi varmaan syytä päästä kohta jo eläkkeelle”. Marja vitsailee.

Marja on aina ollut kaikkiruokainen musiikin suhteen: kulloinkin soitettu musiikki on ollut hänen lempimusiikkiaan.

”Magnus Lindbergin musiikista olen aina pitänyt erityisesti, hänen musiikissaan on valloittavaa energiaa. Joskus ulkomailla Feriaa soitettaessa tuntui, ettei meinannut tuolilla pysyä innostukseltaan.”
Musiikkitalo on orkesterin pitkän ajan unelmien täyttymys. Vaikka Marja ei ole siellä soittanutkaan, hän oli silti mukana odottamassa sitä niin kauan, että osaa iloita siitä aivan kuin olisi vielä töissä.

”On mahtavaa, että enää ei tarvitse matkustaa ulkomaille päästäkseen hyvään saliin. Toivon, että Musiikkitalosta todellakin tulee kaikenlaisen musiikin tyyssija, ei pelkästään klassisen musiikin.”

Viulu soi edelleen
Marja soittaa edelleen säännöllisesti, tosin ei aivan päivittäin. Hän soittaa kvartetissa Ylermi ja Rista Poijärven sekä Michael Ertzin kanssa. He soittivat juuri Marjan 70-vuotispäivillä Schubertia. Marja käy myös avustamassa Kauniaisten Orkesteria.

”Olin ollut seitsemän vuotta soittamatta orkesterissa kun minua pyydettiin mukaan. Tunnin kuluttua tuntui kuin en olisi ollut päivääkään poissa. Vilkuilin kelloa paussin toivossa, ja muutenkin tuntemukset olivat ihan samoja kuin RSO:n aikoina. Amatööriorkesterissa taso on toki toinen, mutta ei toisaalta minunkaan soittokuntoni ole enää siinä terässä kun töissä ollessani. Ennen esiintymisiä harjoittelen kuitenkin päivittäin.”

Muusikolla elämän kaari on ihana. Lapsuuden harrastus muuttuu ammatiksi, ja sitten eläkkeellä voi taas harrastaa, ilman pakkotahtisuutta. Jos olisin ollut vaikka pankissa töissä, en tiedä miten voisin mielekkäästi jatkaa ammattia kollektiivisena harrastuksena.”

Marjalla on pari 90-vuotiasta ystävää joita vanhainkodissa tavatessaan hän ottaa viulun mukaan ja soittaa ja laulaa heille. Siellä monet, jotka eivät juuri muuten enää kommunikoi, ovat olleet kyyneleet silmissä ja sanoneet, etteivät ole aikoihin kuulleet mitään niin kaunista.

”Tunnen todellakin tekeväni jotakin tärkeää ja mielestäni saan paremman kontaktin yleisöön kuin esimeerkiksi Finlandia-talolla sain. Siellä ei tarvitse soittaa mitään hienoa ja vaikeaa, vaan ihan yksinkertaisetkin asiat toimivat.”

Merellisiä elämyksiä
Marja on aina liikkunut aktiivisesti ja harrastaa edelleen kesällä melontaa Suvisaaristossa, talvella meren jäällä luistelua ja talviuintia jopa kilpailutasolla. Meri on elementtinä hänelle erityisen rakas, ja Ylen virkistyssaari tarjoaa merellisille kokemuksille oivat puitteet. Terveelliset ja kohtuulliset elämäntavat ja positiivinen mieli kuuluvat muutenkin elämänasenteeseen.

”Ylellä on eläkejumppa ja pilates-ryhmä, joissa myös käyn säännöllisesti.”

Kesällä taloaan katsoessaan hän totesi yhden nurkan kaipaavan maalaamista ja kävi ostamassa pienen pönikän maalia. Kun nurkka oli maalattu, tuntui että seuraavakin kohta kaipasi maalia. Näin hän kohta tuli maalanneeksi koko talon.

”Tällä tavoin se meni kivuttomasti. Jos olisin etukäteen ajatellut maalaavani koko talon, olisin varmasti suhtautunut siihen raskaana urakkana ja ollut stressaantuneempi.”

Marja ei halunnut 70-vuotislahjaksi tavaroita, vaan elämyksiä. Hän sai rahaa kuumailmapallolentoa varten, mutta huonon sään takia ei ole vielä päässyt taivaalle. Unohtumattoman elämyksen tarjosi myös RSO:n vaskisoittajista koottu solistiseitsikko, joka soitti juhlissa Marjan kyyneliin.

”Käyn myös raamattupiirissä ja luotan siihen, että taivaan isä pitää minusta huolta. Minulla on paljon ihania ystäviä ja sukulaisia ympärilläni, ja minua pyydetään moneen paikkaan. Olen erittäin kiitollinen terveydestäni, ja täytyy sanoa että nautin elämästäni aivan hurjasti.”



Lue lisää...

2011 Sukutapaaminen Marskin Majalla

Akaan Sipilän sukuseuran sukukokous järjestettiin Lopella Marskin Majalla aurinkoisessa säässä 12.6.2011. Tapaamiseen oli kokoontunut 57 aikuista sekä 6 lasta kesäsunnuntain viettoon.

Tervetuliaismaljan jälkeen Helena Höysniemen johdolla kisailtiin Marski-tietämyksestä vastaamalla 20 tietovisakysymykseen. Kisan voitti Kalevi Höysniemi ja toisena palkittiin Kokkoloiden tiimi.

Sukukokousta johti Kari Sipilä yhdessä sukuseuran puheenjohtajan Kirsti Taattolan kanssa. Kokouksessa hyväksyttiin 2010 toimintakertomus sekä tilit. Kokouksessa hyväksyttiin myös 2011 toimintasuunnitelma sekä talousarvio ja jäsenmaksuksi vahvistettiin edelleen 7 euroa. Hallitukseen valittiin erovuoroisen Arja Aulamo-Kokkolan tilalle Arjan poika Antti Kokkola. Erovuorossa ollut Pirkko Rodriguez valittiin uudelleen. Kati Manni ja Mirja Sipilä kertoivat sukutietojen siirrosta sähköiseen muotoon Sukujutut-ohjelmaan sekä sovittiin miten tietoja tästä eteenpäin päivitetään. Erityisesti halutaan kerätä sukulaisten sähköpostiosoitteita, jotta tietoa sukuseuran toiminnasta sekä tapahtumista saataisiin laajemmin jakoon.

Kokouksen jälkeen nautittiin maukas lounas sekä kuultiin Jorma Sipilän kertovan Martti Sipilästä ja Marskista. Tämän jälkeen kuultiin myös Ilkka Mannin kertovan suvun Tammelan haaran vaiheista. Esitysten jälkeen tutustuimme historialliseen Marskin Majaan.

Kuvat: Kari Sipila

Lue lisää...

Akaan Sipilän sukuseuran hallitus

Akaan Sipilän sukuseuran hallitus.

Akaan Sipilän sukuseuran hallitukseen valittiin uutena jäsenenä Antti Kokkola sekä Pirkko Rodriguez valittiin uudelleen. Hallituksen kokoonpano on:
Kirsti Taattola, puheenjohtaja
Helena Höysniemi, varapuheenjohtaja
Ismo Isomäki
Antti Kokkola
Kati Manni
Pirkko Rodriguez
Erkki Sipilä
Risto Sipilä
Outi Stenholm
--------
Pirjo Kaukiainen, rahastonhoitaja
Mari Raininko, rahastonhoitaja 2012-
Mirja Sipilä, sihteeri

Kuvassa vasemmalta: Mirja Sipilä (sihteeri), Outi Stenholm, Erkki Sipilä, Kirsti Taattola (puheenjohtaja), Helena Höysniemi (varapj), Mari Sipilä (rahastonhoitaja 2012-), Antti Kokkola, Kati Manni.

Kuvasta puuttuvat Antti Isomäki, Pirkko Rodriguez, Risto Sipilä, Pirjo Kaukiainen (rahastonhoitaja).


Lue lisää...

Kari Sipilä vastaa sukuseuran kysymyksiin

1. Esittely
Olen Kari Sipilä, Kerttu ja Martti Sipilän toiseksi vanhin poika. Olen naimisissa Marja Sipilän kanssa ja poikamme ovat Jarkko ja Jouko, jotka on jo esitelty sukuseuran sivuilla. Lastenlapsia on viisi: Jarkolla ja Heidillä Annika, Erika ja Tommi sekä Joukolla ja Kimillä USA:ssa Anna-Maya ja Marko - herttaisia, aktiivisia ja reippaita kaikki.


Olen talvisodan ajan lapsi, synnyin helmikuussa 1940 Kangasalla Kiehelässä. Se oli äidin kotitalo, jossa olimme tuolloin talvisotaa paossa Helsingin Bulevardilla olleesta kodistamme. Talvi oli kylmä, jopa 40 pakkasastetta, kerrottiin. Isä oli sotatehtävien lisäksi Työtehoseuran toimitusjohtaja ja oli myös tuolloin oto. Helsingin yliopiston Malminkartanon opetus- ja koetilan tilanhoitaja. Tämän vuoksi muutimme vuonna 1943 uuteen tilanhoitajan rakennukseen Malminkartanoon ( josta muistan Helsingin ja Malminkartanonkin pommituksia keväällä 1944. Se rakennus on korjattuna nykyisin Malminkartanon seurakuntatalo, missä käymme laulamassa kauneimmat joululaulut ). Vuonna 1951 muutimme uuteen omakotitaloomme Martinkalliolle Kaarelaan, joka oli silloin Helsingin maalaiskuntaa. Ylioppilaaksi pääsin SYK:sta keväällä 1958 ja RUK:n kurssi oli 99. Dipl.ins.-tutkinnon suoritin rakennusinsinööriosastolla TKK:ssa v. 1964 ja tekn.lis.-tutkinnon TKK:ssa USA:n jatko-opiskelujen jälkeen v. 1965. Tekniikan tohtori h.c.:ksi minut nimitettiin vuonna 2000. Vanhempien kodista muutimme naimisiin mennessämme omaan kotiin Helsinkiin ja olemme asuneet usean Helsingin kodin lisäksi Riadissa, Chicagossa, Genevessä ja nykyisin omakotitalossamme Espoon Tuomarilassa. Kesäasuntomme hankimme jo vuonna 1967 Lammilta Ormajärven rannalta, jonne sitten tarpeen mukaan on tehty lisärakennuksia ja laajennuksia, viimeksi vuosituhannen vaihteessa.

Töissä olen ollut sekä rakennusalan ja muissa yritysjohdon tehtävissä eri yrityksissä ja eri toimialoilla. Olen ollut suunnittelijana ja urakoitsijana kotimaassa ja ulkomailla, rahoittajana, rakennuttajana ja kiinteistöliiketoiminnassa, kansainvälisissä tehtävissä ja asuen ulkomailla Saudi-Arabiassa, USA:ssa ja Sveitsissä sekä innovaatioalalla tutkimusta ja tuotekehitystä edistämässä ( Suunnittelukeskus, YIT, Postipankki, Amer-Yhtymä, Keksintösäätiö ). Varsinaisten eläkevuosien alettua olen toiminut omassa liikkeenjohdon konsulttitoimistossa Future Innovations, Fiksu Talo Oy-yrityksen osaomistajana sekä mentorina ja kansainvälistymisen seniorikonsulttina ( Nestor Partners ). Olen myös ollut monissa eri järjestöissä vastuullisissa kotimaisissa ja kansainvälisissä tehtävissä. On henkilöitä, jotka eivät osaa lopettaa!

2. Mitä odotat sukuseuralta?
Nykyisin nojaudutaan kovasti sosiaaliseen mediaan ja sähköisiin yhteyksiin kuten internetiin, sähköpostiin, facebookiin, linkediniin, twitteriin ja muihin. Ne - ja televisio sekä nuorisolla erilaiset pelit - ovat vallanneet aikaa henkilökohtaisilta tapaamisilta, jopa puhelinsoitoilta, vaikka puhelimitse tavoittaminen onkin kännyköiden ansiosta helpottunut paljon. Hyvin on sukuseurammekin esillä netissä.

Tämän sähköisen viestinnän vastapainoksi on tärkeää ylläpitää henkilökohtaisia
kontakteja ja tapaamisia tuttujen ja sukulaisten kesken. Siinä sukuseuralla on tärkeä tehtävä. On hienoa, että tapaamisia on muulloinkin kuin syntymäpäivinä, häissä tai hautajaisissa.

Jatkuvasti on myös esillä se, että nuoriso ei tunne sukulaisiaan eikä tule sukukokouksiin. Mikähän lääke tai porkkana siinä tepsisi?


3. Tärkeitä sukuun liittyviä muistoja
Viialassa meidän ja Lauri-sedän perheen kesänviettopaikat Soukko ja Luttusranta ovat lähekkäin, Jumusen lahden molemmin puolin. Eräänä sunnuntaiaamuna olympiavuonna 1952 Lauri-setä tuli Luttusten kalliolle ja huusi meille Soukkoon niin, että Jumunen raikui: ”Suomen missi Armi Kuusela on valittu Miss Universumiksi, maailman kauneimmaksi.” Oli hieno tunne, että me voitimme! Tähän aihepiiriin liittyen, muuten, olin muutama vuosi sitten ostamassa äidin ja isän haudalle kukkia Viialan kukkakaupasta. Siellä oli niin sievä myyjä, että kukkien valinta kesti ja kesti niin, että Marja melkein hermostui autossa odottaessaan. Kauppa lopulta syntyi ja selitin viipymiseni syyn. Sitten talvella 2008 Miss Suomeksi valittiin tämä viialalainen kukkien myyjä Satu Tuomisto!

Setä-Jussi eli J.F. Sipilä, joka oli syntynyt vuonna 1875 ja oli Sylvi Sipilän isä, oli vuosituhannen vaihteessa hetken aikaa Sipilän talon isäntänä, mutta siirtyi sitten liikemieheksi ostaen ja myyden hevosia, halkoja, kiinteistöjä yms. Hän omisti 69-vuotissyntymäpäivänsä aikaan vuonna 1954 ravintolan Helsingissä Mechelininkadun pohjoispäässä paikassa, missä nykyisin on Etolan myymälä. Hän päätti tuolloin järjestää 70-vuotispäivänsä juhlat sukulaisille ja ystäville vuotta aikaisemmin, kun kerran omisti hienon ja ison ravintolan. Pääsin tuolloin 14-vuotiaana mukaan juhliin isän kanssa, mutta syömisen jälkeen juhlissa minulla oli tylsää, kun aikuiset vaan juttelivat ja juhlivat. Mutta sitten eteisestä löytyi pajatso ja useamman kerran isä toi minulle kolikoita – ja sai jatkaa taas juhlimista. Setä-Jussi kuoli kuukausi oikean 70-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen, joten juhlat olivat oikeaan aikaan.

Soukossa tapahtui kesäisin paljon, muutimme sinne kesäisin vuodesta 1951 alkaen. Julkaisimme Jorman kanssa Soukon Sanomia ja Soukon Seutua, tekstaamalla tehtyä uutislehteä, jota kalkkeeripaperilla kopioitiin 4-5 kappaletta. Lehtiä myytiin Luttusrantaan ja Sipilään ja toki vanhemmille. Uutiset olivat heinäntekoa, urheilua, kyykäärmeitä, kalansaaliita, vesibussiaikatauluja, isän matkoja, säätietoja ja maailman tapahtumiakin. Käärmeitä siellä oli ja niitä pelättiin, kerran isää pisti kyy. Soukossa oli mm. formulakilpailuja itse tehdyillä puuautoilla, joita vedettiin perässä juosten. Jos auto kaatui, oli pysähdyttävä ja käännettävä auto pyörilleen, siis taidon ja nopeuden yhdistelmä. Soukon portailla katseltiin lähes täydellistä auringonpimennystä noettujen lasien läpi 30.6.1954. Kun omaa kaivoa ei alkuun ollut, juomavettä haettiin ämpärillä ja maitokannulla veneellä Sipilän talolta ja oli hankalaa, jos tuuli keinutti venettä. Muovikanistereja ei silloin vielä ollut. Sukulaisurheilukilpailuja oli Viialan urheilukentällä ja Suivalan Heikki vanhimpana oli yleensä paras ja siis myös esikuva.

Suivalassa Kärkölässä vierailtiin vuosittain, usein myös talvella Salpausselän kisojen aikaan. Sieltä ajettiin Lahteen ja oltiin ylpeitä Veikko Hakulisesta ja muista voittajista. Suivalassa oli upeat pitopöydät, maatalouskoneita, marjapensaita ja mukavaa seuraa. Ainoa ongelma Suivalassa oli klimppikeitto, sillä jauhoisia lihapullan kokoisia keitossa olevia klimppejä en millään meinannut saada nieltyä tai purtua. Useamman kerran otin klimpin salaa suustani ja pistin nenäliinaan taskuuni, toivoen, ettei kukaan huomaisi. Heikin kanssa katselimme kerran pihalla autoja ja yht’äkkiä Heikki kysyi, onko teidän autossanne jo turvavyöt, kun oli sellainen sykermä takapenkin keskellä. Tunnustin, ettei vielä ja tarkemmin katsottuamme sykermä olikin isän varahenkselit!


4. Päiväni nykyisin
Pääosin eläkkeellä ollessa on erityisen mukavaa, että aamut eivät useinkaan ole kiireisiä, vaan saa herätä rauhassa ja lukea Hesarin aamupuuron ja –kahvin kera. Tietokone ja sähköposti kyllä houkuttavat koneelle heti aamulla, ainakin vilkaisemaan sähköpostit sekä Maikkarin, Ilta-Sanomien, Iltalehden uudet uutiset ja juorut. Meillä molemmilla Marjan kanssa on omat työhuoneet laajoine arkistoineen ja ylitäysine kirjahyllyineen. Siivota pitäisi ja poistaa vanhoja tavaroita!

Viikon kokoukset, työt ja muut menot pyrin keskittämään viikon keskiosan päiviin, jolloin pitkät viikonloput antavat mahdollisuuden pitkiin viikonloppuihin mökille tai muuten. Vesijumppaa ja muuta kuntoilua on useampana päivänä viikossa ja onhan kotonakin kuntopyörä ja soutulaite, kun vaan tulee aloitettua niillä.

Netin kautta olemme Skypellä yhteydessä Joukon ja perheensä kanssa viikoittain ja Jarkon perhettä nähdään eniten juhlapäivinä ja nuorison urheiluharrastusten myötä. MTV3:n uutisia katsotaan säännöllisesti ja seurataan Jarkon uutisjuttuja. Niitä on nauhoitettukin monta kasetillista. Matkoja Amerikkaan tai lomakohteisiin mietitään usein ja selataan nettiä, osa matkojen iloista onkin suunnittelu etukäteen. Ja tietysti, Jarkon dekkarit luetaan ensin luonnoksena ja sitten kirjapainotuoreina sekä suomeksi että Joukon ja Jarkon Amerikan firman Ice Cold Crime tuottamat englanniksi käännetyt kirjat.


5. Saavutuksia ja harrastuksia
Mukava perhe ja rakkaat lastenlapset on ollut hienoin saavutus ja olla tämän sukuhaaran kantaisä, Nonno, niin kuin lapset sanovat. Nonno-nimen, joka on isoisä italiaksi, sain italialaiselta juristityökaveriltani Sveitsissä Annikan synnyttyä. Se on helppo nimi ja sisältää myös komennon no-no!

Työhöni ja tehtäviini on sisältynyt merkittävä määrä Suomen osaamisen ja sen innovaatiotoiminnan edistämistä sekä esittelemistä kansainvälisissä kongresseissa ja tilaisuuksissa parissakymmenessä maassa, mm. USA:ssa, Venäjällä, Kiinassa, Isossa Britanniassa, Etelä-Koreassa, Jordaniassa, Libyassa, Iranissa, Azerbaijanissa, Uzbekistanissa, Filippiineillä, Romaniassa, Sveitsissä, Virossa, Ruotsissa jne. Niinikään olen ollut monessa yrityksessä kuten Rakennustekniikka Oy:n, Talouselämä Oy:n, YIT-Kiinteistöt Oy:n ja S-Asunnot Oy:n hallituksissa. Usean järjestön luottamustehtävät ovat olleet myös mielenkiintoisia sekä alaa edistäviä ja haastavia kuten toiminta Suomen Rakennuttajaliiton ja LES Scandinavian puheenjohtajana ja Suomen Teknillisen Seuran varapuheenjohtajana ja Suomen Rakennusinsinöörien Liiton hallituksessa. Kirjoittamistakin on työraporttien lisäksi ehditty tehdä eri kirjoihin, ammattijulkaisuihin ja mielipidekirjoituspalstoillekin.

Innosuomi-palkinnoilla, joita minulla oli ilo olla jakamassa Tasavallan Presidentin avustajana 10 vuoden aikana. Ensimmäinen palkintojen jako oli Presidentin linnassa, joka oli tosi hienoa. Itsenäisyyspäivän vastaanotolle meidät kutsuttiin 1998. Näin on hienosti edistetty suomalaisen innovatiivisuuden menestystarinoita. Arvokasta on myös olla Teknillisten Tieteiden Akatemian jäsen ja aiempi varaesimies.

Harrastusteni piiriin voidaan lukea valokuvaus ( mihinkähän ne kaikki kuvat nyt pistäisin ? ), linnut ja luonto, matkailu ja kansainvälistyminen sekä hiihto, laskettelu, golf ja nyt myös vesijumppa. Ikävuodet ja muut krempat alkavat vähitellen hiukan rajoittaa vilkasta liikuntaa, valitettavasti.


6. Mieleenpainuvin matkakohteeni
Olen käynyt yli 70 maassa työ- tai lomamatkalla ja asunut 6 vuotta ulkomailla; USA:ssa kahdesti, Saudi-Arabiassa ja Sveitsissä. Kotimaa on koluttu päästä päähän, samoin työ- tai lomamatkaillen.

Ehkä kuitenkin mieleenpainuvimpana matkakohteena on ollut Saudi Arabia vuosina 1978-79, jolloin olin Riadissa johtamassa suolanpoistolaitoksen rakentamista, jotta lähiseudun asukkaille saataisiin puhdasta juomavettä. Maa oli silloin voimakkaassa kasvu- ja muutosvaiheessa ja kansainvälinen osaaminen oli siellä toivottua ja myönteistä. Tuolloin koki eri kulttuurien vaikutteita ja ajattelutapoja sekä suvaitsevaisuutta. Siellä oli helpommin ymmärrettävissä historian ja Raamatun maisemat ja kertomukset hiekkaerämaineen, keitaineen, kirkkaine tähtitaivaineen ja mietiskelymahdollisuuksineen. Arabiankielen ja erilaisten aakkosten alkeiden opettelu, kultakaupat, hiekkamyrskyt, miesten etuoikeudet, siirtotyöläiset, kielten sekamelska, alkoholittomuus, lukuisat valokuvauskiellot, julkiset teloitusrangaistukset, holtiton liikenne, lentokentän ruuhkat jo silloin, Punaisen meren kirkkaus ja korallit sekä kova kuumuus olivat myös erilaisuuksia. Toki rakennusprojekti oli kiireinen, monia asioita piti soveltaa paikallisiin olosuhteisiin ja materiaaleihin, mutta valmista tuli ja asukkaat saivat puhdasta vettä.

Kävin muuten esitelmöimässä innovaatiotoiminnan kehittämisestä Riadissa lähes 30 vuotta myöhemmin ja etsiskelin tuttuja paikkoja. Kaupungin keskusta korkeine taloineen ja leveine katuineen oli muuttunut kovasti, mutta sivummalla ja maaseudulla oli kovin samanlaista kuin työskennellessämme siellä. Ehkei siellä ollut ollut muutoksia sataan tai tuhanteen vuoteenkaan, miten lie sitten tulevaisuudessa?


Lue lisää...

Sukutapaaminen 12.6. Marskin Majalla, Lopella

Akaan Sipilän sukuseuran 2011 tapaaminen järjestetään Marskin Majalla, Lopella helluntai-sunnuntaina 12.6.2011. Lue lisätietoja Jäsenkirjeestä 1/2011.

Ohessa tietoja Marskin Majasta, ajo-ohjeet sekä Lopen matkailutietoa.


Marskin Maja
Suomen Marsalkka Mannerheimin Metsästysmaja
Marskintie 216, 12700 LOPPI
www.marskinmaja.fi

Taustaa
Vuonna 1942 korpisoturit rakensivat kelohonkaisen metsästysmajan, saunan ja kalamajan Marsalkka Mannerheimille 75-vuotispäivälahjaksi.

Alkuperäinen sijaintipaikka oli Lieksajärven rannalla. Sotatapahtumien muuttuessa rakennukset purettiin ja siirrettiin koti-Suomen puolelle. Uusi sijaintipaikka löytyi Lopelta, Punelia-järven rannalta v. 1945.

Vuodesta 1959 maja on ollut matkailunähtävyytenä. Sen läheisyyteen avattiin v. 1992 kenttävartiomuseo Sisu majan rakentajien kunniaksi. Museossa yleisöllä on harvinaislaatuinen tilaisuus tutustua sota-ajan kenttävartio-oloihin.


Ajo-ohje pääkaupunkiseudulta:
Valtatietä 3/E12 ajetaan Riihimäelle asti. Riihimäeltä kantatie 54:lle Forssan suuntaan. Ajetaan Lopen keskustan ohi ja n. 14 km jälkeen käännytään vasemmalle Pilpala, tie nro 2832 (Rautakoskentie). Ajetaan n. 7 km, kunnes vasemmalle kääntyy tie Marskin Majalle (Marskintie). Opasteet, Mannerheimin Metsästysmaja, kantatie 54:ltä asti.

(lähde: www.marskinmaja.fi)

Loppi
Lopen kunta sijaitsee Kanta-Hämeen maakunnassa. Asukasluku on 8 275, pinta-ala on 655,98 km2, josta 58,36 km2 on vesistöjä

Lopen vanha Pyhän Birgitan kirkko eli Santa Pirjo on Suomen vanhimpia puukirkkoja, noin 300 vuotta vanha. Lopen kautta kulkee myös historiallinen Hämeen Härkätie (yhdystiet 2824 ja 2831) kunnan luoteisosassa Pernunnummen alueella. Jatkosodan loppuvaiheessa 1944 marsalkka Mannerheimin metsästysmaja purettiin Itä-Karjalan Lieksajärveltä. Metsästysmaja pystytettiin uudelleen Lopelle kevät-kesällä 1945, marsalkan itsensä hankkimalle maa-alueelle Puneliajärven rannalle. Lopella on myös Räyskälän lentopaikka, jolla toimii Suomen ilmailuliittoon kuuluva Suomen Urheiluilmailuopisto. Samassa yhteydessä sijaitsee Räyskälän lentokenttärata. Luonnonnähtävyyksiin kuuluu Komion luonnonsuojelualue, jonka läpi kulkee vaellusreitti Luutaharjun Samo. Laakasalo Golf on osa Lopen kesäajan palveluita. Sen golfkenttä on kuusiväyläinen par 3 -tason nk. jokamiehen kenttä.

Kartanoputiikki Punainen Tupa tarjoaa tyylikkäitä ja yksilöllisiä vaatteita, kenkiä, laukkuja ja asusteita. Putiikki sijaitsee Leppäniemen kartanossa Lopella, 1900-luvun alussa rakennetussa työväenasuintalossa.
Kartanoputiikki Punainen Tupa, puh: +358 40 19 43846, http://www.kartanoputiikki.fi/


Mikkolan maatilan suoramyyntiLäyliäistenraitti 984, Läyliäinen, Puh. 019-447 688, 0400 851 742, (su klo 12-19)


Riihisalo on Kaartjärven rannalla, vanhan Salon kartanon mailla sijaitseva ympärivuotinen vapaa-ajanviettokeskus. Riihisalossa on tenniskenttä ja frisbeegolf-rata. Lasten mieleen ovat kotieläimet, joita voi seurata pihapiirissä.
Riihisalo/Lissun kahvio, puh. (019) 448 834
http://lisa.hyrinet.fi/loppi/matkailu/index.php?sivu=yritykset/riihisalo

Kalamylly sijaitsee Kaartjoen kosken rannalla, Kaartkosken kuohujen kohdalla. Kalamyllyllä Kaartkosken pauhuissa uiskentelee Kaartjoen oma, luontainen purotaimenkanta. Kalamyllyllä on toiminut myllyt, sahat ja pärehöylät jo 50-luvulta alkaen. Työnäytökset ja erilaiset kulttuuritapahtumat myllyllä tuovat myös historiaa esiin, kuten pikkukaupan esineetkin, jotka on valmistettu vanhoja perinteitä kunnioittaen ja menneisyyden ymmärtämiseen pyrkien.
Kalamylly, puh. 0400 948 221, Tarvontie 1, 12920 Topeno
http://lisa.hyrinet.fi/loppi/matkailu/index.php?sivu=yritykset/kalamylly

Räyskälä, Pohjoismaiden suurin harrasteilmailukeskus. Räyskälässä harrastetaan monia eri ilmailulajeja, useat ilmailukerhot pitävät Räyskälää tukikohtanaan. Eniten Räyskälässä nähdään laskuvarjohyppääjiä ja purjelentäjiä, mutta myös muut ilmailulajit on hyvin edustettuna. Kentän päässä sijaitsevassa Särkijärvessä nähdään usein vesikoneitakin.
Räyskälän Ilmailukeskus, puh. 020 743 8810, www.rayskala.com
http://lisa.hyrinet.fi/loppi/matkailu/index.php?sivu=yritykset/rayskalan_ilmailukeskus


Ateljee Villa Vesper, Sajaniemessä sijaitseva Mikael Vesperin ympärivuotinen kotiateljee. Kahdeksan kulmainen ja kolme kerroksinen taiteilija Mikael Vesperin pääosin omin käsin rakentama erämaa-ateljee ”Metsätähti” Lopen Sajaniemessä on jo sinänsä nähtävyys. Vuodenaikojen mukaan vaihtuvissa näyttelyissä Mikael Vesperin maalauksia, veistoksia ja muotokuvia. Myös vierailevien taiteilijoiden töitä.
Ateljee Villa Vesper, Villa Vesperintie 11, 12630 Sajaniemi, Puhelin: 041 4528 555, http://www.loppi.net/villavesper


Varmistathan Helluntai-sunnuntain aukioloajat.


Lue lisää...

Sukuseuran Jäsenkirje 1/2011

Vuoden 2011 sukutapaaminen järjestetään su 12.6.2011 Marskin Majalla, Lopella.
Ohessa Sukuseuran jäsenkirje 1/2011.

Hyvät Akaan Sipilän sukuseuran jäsenet!



Kesän 2010 sukukokous Akaan Viialan Palokärjessä kesäkuussa kokosi 48 sukuun kuuluvaa. Kokous oli sukuseuran toiminnan 20. vuosikokous. Erkki Sipilä antoi katsauksen sukuseuran tapahtumarikkaaseen toimintaan kuluneiden vuosien ajalta. Kokouksen ja lounaan ohessa tutustuttiin Erkki Sipilä ja Jorma Yrjölän kokoamaan valokuvanäyttelyyn suvun historiasta Viialassa. Lisäksi Jorma Sipilä kertoi Sipilän suvusta ja Varrasniemen asukkaista. Kokouksen jälkeen tutustuttiin Sipilän taloon ja pihaan.

Sukuseuran hallituksen erovuoroiset jäsenet Helena Höysniemi ja Risto Sipilä valittiin uudelleen hallitukseen. Erovuorossa olleen Ilkka Mannin tilalle valittiin Kati Manni. Vuonna 2011 hallituksen jäsenet ovat Helena Höysniemi, Ismo Isomäki, Arja Aulamo-Kokkola, Kati Manni, Pirkko Rodriguez, Erkki Sipilä, Risto Sipilä, Outi Stenholm ja Kirsti Taattola. Puheenjohtajana toimii Kirsti Taattola, varapuheenjohtajana Helena Höysniemi, sihteerinä Mirja Sipilä ja rahastonhoitajana Pirjo Kaukiainen.

Tänä vuonna kokoonnumme helluntai-sunnuntaina 12.6.2011 Lopelle Marskin Majalle. Historiallisesta Marskin Majasta lisätietoja sekä ajo-ohjeet liitteenä. Kokouksen jälkeen nautimme runsaan lounaan. Ilkka Manni kertoo suvun Tammelan haaran vaiheista. Ohjelmassa lisäksi Marskin Majan esittely. Liitteenä myös tietoa Lopen muusta matkailutarjonnasta.

Su 12.6. - Sukukokouksen 2011 ohjelma
klo 11.00 Ilmoittautuminen ja tervetuliaisjuoma
klo 11.30 Sukukokous
klo 12.45 Lounas
klo 13.45 Suvun Tammelan haaran vaiheista, Ilkka Manni
klo 14.15 Marskin maja ja Martti Sipilä, Jorma Sipilä
klo 14.30 Marskin Majan esittely
klo 15.00 Vapaata ohjelmaa
klo 15.00 Sukuseuran hallituksen kokous


Sukukokouksen osallistumismaksu on 20 € / henkilö sisältäen tervetuliaisjuoman ja lounaan. Alle 18-vuotiaat maksutta. Maksu suoritetaan paikan päällä ilmoittautumisen yhteydessä.

Pyydän palauttamaan oheisen, sitovan ilmoittautumislomakkeen 30.5.2011 mennessä sukuseuran sihteerille: Mirja Sipilä, Kasavuorentie 22 F 42, 02700 Kauniainen tai sähköpostitse osoitteeseen mirja.sipila@ovi.com .

Kokouksessa päätetään vuoden 2011 jäsenmaksu, jonka voit maksaa kokouksen jälkeen paikan päällä tai myöhemmin pankkiin Nordea 205820-261142.

Tämä kirje on lähetetty sähköpostilla niille jäsenille, joiden sähköpostiosoite on tiedossa ja postitse muille, rekisterissä olevien osoitetietojen pohjalta. Kirje on myös julkaistu suvun Internet-ja Facebook-sivuilla. Mikäli haluat paperisen version, lähetä sähköpostilla pyyntö Mirja Sipilälle. Kirjeitä ei enää postiteta henkilöille, jotka eivät ole suorittaneet jäsenmaksua kolmen edeltävän vuoden osalta.

Tutustu sukuseuran internetsivuihin http://akaansipila.blogspot.com.
Hyvää kevättä ja alkukesää toivottaen


Kirsti Taattola
sukuseuran esimies
Lue lisää...