torstai 2. kesäkuuta 2011

Kari Sipilä vastaa sukuseuran kysymyksiin




1. Esittely
Olen Kari Sipilä, Kerttu ja Martti Sipilän toiseksi vanhin poika. Olen naimisissa Marja Sipilän kanssa ja poikamme ovat Jarkko ja Jouko, jotka on jo esitelty sukuseuran sivuilla. Lastenlapsia on viisi: Jarkolla ja Heidillä Annika, Erika ja Tommi sekä Joukolla ja Kimillä USA:ssa Anna-Maya ja Marko - herttaisia, aktiivisia ja reippaita kaikki.


Olen talvisodan ajan lapsi, synnyin helmikuussa 1940 Kangasalla Kiehelässä. Se oli äidin kotitalo, jossa olimme tuolloin talvisotaa paossa Helsingin Bulevardilla olleesta kodistamme. Talvi oli kylmä, jopa 40 pakkasastetta, kerrottiin. Isä oli sotatehtävien lisäksi Työtehoseuran toimitusjohtaja ja oli myös tuolloin oto. Helsingin yliopiston Malminkartanon opetus- ja koetilan tilanhoitaja. Tämän vuoksi muutimme vuonna 1943 uuteen tilanhoitajan rakennukseen Malminkartanoon ( josta muistan Helsingin ja Malminkartanonkin pommituksia keväällä 1944. Se rakennus on korjattuna nykyisin Malminkartanon seurakuntatalo, missä käymme laulamassa kauneimmat joululaulut ). Vuonna 1951 muutimme uuteen omakotitaloomme Martinkalliolle Kaarelaan, joka oli silloin Helsingin maalaiskuntaa. Ylioppilaaksi pääsin SYK:sta keväällä 1958 ja RUK:n kurssi oli 99. Dipl.ins.-tutkinnon suoritin rakennusinsinööriosastolla TKK:ssa v. 1964 ja tekn.lis.-tutkinnon TKK:ssa USA:n jatko-opiskelujen jälkeen v. 1965. Tekniikan tohtori h.c.:ksi minut nimitettiin vuonna 2000. Vanhempien kodista muutimme naimisiin mennessämme omaan kotiin Helsinkiin ja olemme asuneet usean Helsingin kodin lisäksi Riadissa, Chicagossa, Genevessä ja nykyisin omakotitalossamme Espoon Tuomarilassa. Kesäasuntomme hankimme jo vuonna 1967 Lammilta Ormajärven rannalta, jonne sitten tarpeen mukaan on tehty lisärakennuksia ja laajennuksia, viimeksi vuosituhannen vaihteessa.

Töissä olen ollut sekä rakennusalan ja muissa yritysjohdon tehtävissä eri yrityksissä ja eri toimialoilla. Olen ollut suunnittelijana ja urakoitsijana kotimaassa ja ulkomailla, rahoittajana, rakennuttajana ja kiinteistöliiketoiminnassa, kansainvälisissä tehtävissä ja asuen ulkomailla Saudi-Arabiassa, USA:ssa ja Sveitsissä sekä innovaatioalalla tutkimusta ja tuotekehitystä edistämässä ( Suunnittelukeskus, YIT, Postipankki, Amer-Yhtymä, Keksintösäätiö ). Varsinaisten eläkevuosien alettua olen toiminut omassa liikkeenjohdon konsulttitoimistossa Future Innovations, Fiksu Talo Oy-yrityksen osaomistajana sekä mentorina ja kansainvälistymisen seniorikonsulttina ( Nestor Partners ). Olen myös ollut monissa eri järjestöissä vastuullisissa kotimaisissa ja kansainvälisissä tehtävissä. On henkilöitä, jotka eivät osaa lopettaa!

2. Mitä odotat sukuseuralta?
Nykyisin nojaudutaan kovasti sosiaaliseen mediaan ja sähköisiin yhteyksiin kuten internetiin, sähköpostiin, facebookiin, linkediniin, twitteriin ja muihin. Ne - ja televisio sekä nuorisolla erilaiset pelit - ovat vallanneet aikaa henkilökohtaisilta tapaamisilta, jopa puhelinsoitoilta, vaikka puhelimitse tavoittaminen onkin kännyköiden ansiosta helpottunut paljon. Hyvin on sukuseurammekin esillä netissä.

Tämän sähköisen viestinnän vastapainoksi on tärkeää ylläpitää henkilökohtaisia
kontakteja ja tapaamisia tuttujen ja sukulaisten kesken. Siinä sukuseuralla on tärkeä tehtävä. On hienoa, että tapaamisia on muulloinkin kuin syntymäpäivinä, häissä tai hautajaisissa.

Jatkuvasti on myös esillä se, että nuoriso ei tunne sukulaisiaan eikä tule sukukokouksiin. Mikähän lääke tai porkkana siinä tepsisi?


3. Tärkeitä sukuun liittyviä muistoja
Viialassa meidän ja Lauri-sedän perheen kesänviettopaikat Soukko ja Luttusranta ovat lähekkäin, Jumusen lahden molemmin puolin. Eräänä sunnuntaiaamuna olympiavuonna 1952 Lauri-setä tuli Luttusten kalliolle ja huusi meille Soukkoon niin, että Jumunen raikui: ”Suomen missi Armi Kuusela on valittu Miss Universumiksi, maailman kauneimmaksi.” Oli hieno tunne, että me voitimme! Tähän aihepiiriin liittyen, muuten, olin muutama vuosi sitten ostamassa äidin ja isän haudalle kukkia Viialan kukkakaupasta. Siellä oli niin sievä myyjä, että kukkien valinta kesti ja kesti niin, että Marja melkein hermostui autossa odottaessaan. Kauppa lopulta syntyi ja selitin viipymiseni syyn. Sitten talvella 2008 Miss Suomeksi valittiin tämä viialalainen kukkien myyjä Satu Tuomisto!

Setä-Jussi eli J.F. Sipilä, joka oli syntynyt vuonna 1875 ja oli Sylvi Sipilän isä, oli vuosituhannen vaihteessa hetken aikaa Sipilän talon isäntänä, mutta siirtyi sitten liikemieheksi ostaen ja myyden hevosia, halkoja, kiinteistöjä yms. Hän omisti 69-vuotissyntymäpäivänsä aikaan vuonna 1954 ravintolan Helsingissä Mechelininkadun pohjoispäässä paikassa, missä nykyisin on Etolan myymälä. Hän päätti tuolloin järjestää 70-vuotispäivänsä juhlat sukulaisille ja ystäville vuotta aikaisemmin, kun kerran omisti hienon ja ison ravintolan. Pääsin tuolloin 14-vuotiaana mukaan juhliin isän kanssa, mutta syömisen jälkeen juhlissa minulla oli tylsää, kun aikuiset vaan juttelivat ja juhlivat. Mutta sitten eteisestä löytyi pajatso ja useamman kerran isä toi minulle kolikoita – ja sai jatkaa taas juhlimista. Setä-Jussi kuoli kuukausi oikean 70-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen, joten juhlat olivat oikeaan aikaan.

Soukossa tapahtui kesäisin paljon, muutimme sinne kesäisin vuodesta 1951 alkaen. Julkaisimme Jorman kanssa Soukon Sanomia ja Soukon Seutua, tekstaamalla tehtyä uutislehteä, jota kalkkeeripaperilla kopioitiin 4-5 kappaletta. Lehtiä myytiin Luttusrantaan ja Sipilään ja toki vanhemmille. Uutiset olivat heinäntekoa, urheilua, kyykäärmeitä, kalansaaliita, vesibussiaikatauluja, isän matkoja, säätietoja ja maailman tapahtumiakin. Käärmeitä siellä oli ja niitä pelättiin, kerran isää pisti kyy. Soukossa oli mm. formulakilpailuja itse tehdyillä puuautoilla, joita vedettiin perässä juosten. Jos auto kaatui, oli pysähdyttävä ja käännettävä auto pyörilleen, siis taidon ja nopeuden yhdistelmä. Soukon portailla katseltiin lähes täydellistä auringonpimennystä noettujen lasien läpi 30.6.1954. Kun omaa kaivoa ei alkuun ollut, juomavettä haettiin ämpärillä ja maitokannulla veneellä Sipilän talolta ja oli hankalaa, jos tuuli keinutti venettä. Muovikanistereja ei silloin vielä ollut. Sukulaisurheilukilpailuja oli Viialan urheilukentällä ja Suivalan Heikki vanhimpana oli yleensä paras ja siis myös esikuva.

Suivalassa Kärkölässä vierailtiin vuosittain, usein myös talvella Salpausselän kisojen aikaan. Sieltä ajettiin Lahteen ja oltiin ylpeitä Veikko Hakulisesta ja muista voittajista. Suivalassa oli upeat pitopöydät, maatalouskoneita, marjapensaita ja mukavaa seuraa. Ainoa ongelma Suivalassa oli klimppikeitto, sillä jauhoisia lihapullan kokoisia keitossa olevia klimppejä en millään meinannut saada nieltyä tai purtua. Useamman kerran otin klimpin salaa suustani ja pistin nenäliinaan taskuuni, toivoen, ettei kukaan huomaisi. Heikin kanssa katselimme kerran pihalla autoja ja yht’äkkiä Heikki kysyi, onko teidän autossanne jo turvavyöt, kun oli sellainen sykermä takapenkin keskellä. Tunnustin, ettei vielä ja tarkemmin katsottuamme sykermä olikin isän varahenkselit!


4. Päiväni nykyisin
Pääosin eläkkeellä ollessa on erityisen mukavaa, että aamut eivät useinkaan ole kiireisiä, vaan saa herätä rauhassa ja lukea Hesarin aamupuuron ja –kahvin kera. Tietokone ja sähköposti kyllä houkuttavat koneelle heti aamulla, ainakin vilkaisemaan sähköpostit sekä Maikkarin, Ilta-Sanomien, Iltalehden uudet uutiset ja juorut. Meillä molemmilla Marjan kanssa on omat työhuoneet laajoine arkistoineen ja ylitäysine kirjahyllyineen. Siivota pitäisi ja poistaa vanhoja tavaroita!

Viikon kokoukset, työt ja muut menot pyrin keskittämään viikon keskiosan päiviin, jolloin pitkät viikonloput antavat mahdollisuuden pitkiin viikonloppuihin mökille tai muuten. Vesijumppaa ja muuta kuntoilua on useampana päivänä viikossa ja onhan kotonakin kuntopyörä ja soutulaite, kun vaan tulee aloitettua niillä.

Netin kautta olemme Skypellä yhteydessä Joukon ja perheensä kanssa viikoittain ja Jarkon perhettä nähdään eniten juhlapäivinä ja nuorison urheiluharrastusten myötä. MTV3:n uutisia katsotaan säännöllisesti ja seurataan Jarkon uutisjuttuja. Niitä on nauhoitettukin monta kasetillista. Matkoja Amerikkaan tai lomakohteisiin mietitään usein ja selataan nettiä, osa matkojen iloista onkin suunnittelu etukäteen. Ja tietysti, Jarkon dekkarit luetaan ensin luonnoksena ja sitten kirjapainotuoreina sekä suomeksi että Joukon ja Jarkon Amerikan firman Ice Cold Crime tuottamat englanniksi käännetyt kirjat.


5. Saavutuksia ja harrastuksia
Mukava perhe ja rakkaat lastenlapset on ollut hienoin saavutus ja olla tämän sukuhaaran kantaisä, Nonno, niin kuin lapset sanovat. Nonno-nimen, joka on isoisä italiaksi, sain italialaiselta juristityökaveriltani Sveitsissä Annikan synnyttyä. Se on helppo nimi ja sisältää myös komennon no-no!

Työhöni ja tehtäviini on sisältynyt merkittävä määrä Suomen osaamisen ja sen innovaatiotoiminnan edistämistä sekä esittelemistä kansainvälisissä kongresseissa ja tilaisuuksissa parissakymmenessä maassa, mm. USA:ssa, Venäjällä, Kiinassa, Isossa Britanniassa, Etelä-Koreassa, Jordaniassa, Libyassa, Iranissa, Azerbaijanissa, Uzbekistanissa, Filippiineillä, Romaniassa, Sveitsissä, Virossa, Ruotsissa jne. Niinikään olen ollut monessa yrityksessä kuten Rakennustekniikka Oy:n, Talouselämä Oy:n, YIT-Kiinteistöt Oy:n ja S-Asunnot Oy:n hallituksissa. Usean järjestön luottamustehtävät ovat olleet myös mielenkiintoisia sekä alaa edistäviä ja haastavia kuten toiminta Suomen Rakennuttajaliiton ja LES Scandinavian puheenjohtajana ja Suomen Teknillisen Seuran varapuheenjohtajana ja Suomen Rakennusinsinöörien Liiton hallituksessa. Kirjoittamistakin on työraporttien lisäksi ehditty tehdä eri kirjoihin, ammattijulkaisuihin ja mielipidekirjoituspalstoillekin.

Innosuomi-palkinnoilla, joita minulla oli ilo olla jakamassa Tasavallan Presidentin avustajana 10 vuoden aikana. Ensimmäinen palkintojen jako oli Presidentin linnassa, joka oli tosi hienoa. Itsenäisyyspäivän vastaanotolle meidät kutsuttiin 1998. Näin on hienosti edistetty suomalaisen innovatiivisuuden menestystarinoita. Arvokasta on myös olla Teknillisten Tieteiden Akatemian jäsen ja aiempi varaesimies.

Harrastusteni piiriin voidaan lukea valokuvaus ( mihinkähän ne kaikki kuvat nyt pistäisin ? ), linnut ja luonto, matkailu ja kansainvälistyminen sekä hiihto, laskettelu, golf ja nyt myös vesijumppa. Ikävuodet ja muut krempat alkavat vähitellen hiukan rajoittaa vilkasta liikuntaa, valitettavasti.


6. Mieleenpainuvin matkakohteeni
Olen käynyt yli 70 maassa työ- tai lomamatkalla ja asunut 6 vuotta ulkomailla; USA:ssa kahdesti, Saudi-Arabiassa ja Sveitsissä. Kotimaa on koluttu päästä päähän, samoin työ- tai lomamatkaillen.

Ehkä kuitenkin mieleenpainuvimpana matkakohteena on ollut Saudi Arabia vuosina 1978-79, jolloin olin Riadissa johtamassa suolanpoistolaitoksen rakentamista, jotta lähiseudun asukkaille saataisiin puhdasta juomavettä. Maa oli silloin voimakkaassa kasvu- ja muutosvaiheessa ja kansainvälinen osaaminen oli siellä toivottua ja myönteistä. Tuolloin koki eri kulttuurien vaikutteita ja ajattelutapoja sekä suvaitsevaisuutta. Siellä oli helpommin ymmärrettävissä historian ja Raamatun maisemat ja kertomukset hiekkaerämaineen, keitaineen, kirkkaine tähtitaivaineen ja mietiskelymahdollisuuksineen. Arabiankielen ja erilaisten aakkosten alkeiden opettelu, kultakaupat, hiekkamyrskyt, miesten etuoikeudet, siirtotyöläiset, kielten sekamelska, alkoholittomuus, lukuisat valokuvauskiellot, julkiset teloitusrangaistukset, holtiton liikenne, lentokentän ruuhkat jo silloin, Punaisen meren kirkkaus ja korallit sekä kova kuumuus olivat myös erilaisuuksia. Toki rakennusprojekti oli kiireinen, monia asioita piti soveltaa paikallisiin olosuhteisiin ja materiaaleihin, mutta valmista tuli ja asukkaat saivat puhdasta vettä.

Kävin muuten esitelmöimässä innovaatiotoiminnan kehittämisestä Riadissa lähes 30 vuotta myöhemmin ja etsiskelin tuttuja paikkoja. Kaupungin keskusta korkeine taloineen ja leveine katuineen oli muuttunut kovasti, mutta sivummalla ja maaseudulla oli kovin samanlaista kuin työskennellessämme siellä. Ehkei siellä ollut ollut muutoksia sataan tai tuhanteen vuoteenkaan, miten lie sitten tulevaisuudessa?


Ei kommentteja: